lauantai 11. maaliskuuta 2017

Aurinkorannikon patikkablogi 10: Antennivuorelle ja Mijasiin

Kävelty:26.2.2017


Patikkaopas armahtaisi sen verran, että alkumatkan olisi saanut hurauttaa ylös Kaapelivuorelle hissillä ja alkaa vasta sieltä patikoinnin, Mutta nyt liikkeelle vaikeamman kautta! Alkunousu vuorellekin on tarkoitus tehdä jalkaisin. Pitkälle matkalle on syytä herätä aikaisin auringon myötä.

Edellisenä päivänä varustauduin retkeen kunnon hiilaritankkauksella, mikä aiheutti yöllisiä vatsanpuruja ja valvomista sekä sen, että aamulla ei pystynyt syömään mitään, juuri ja juuri juomaan kupin kahvia. Kannattikohan?

Aamukahvilla on kuitenkin hyvä tutkailla päivän haastetta, joka näkyy alkumatkan osalta terassille. Ensin ylös Antenni- ja Kaapelivuoren välistä El Quejical-laaksoa pitkin, sitä sitten käännös vasemmalle kohti Antennivuorta, josta matka jatkuu kohti Mijasin vuoristokaupunkia.

Aamukahvi terassilla. Hyvä hetki mulkoilla suunniteltua reittiä - ikään kuin kukkulat mulkoilisivat takaisin.

Matkaan lähdetään vasemman puoleista reittiä moottoritien alitse.
Varsinainen retki alkaa Benalmadenasta "Rocas Blancas" bussipysäkin kohdalta suuntaamalla kohti moottoritiesiltaa ja alittamalla se. Näky on jotenkin urbaanin majesteetillinen.


Polku mutkittelee ylös mäkeä, ja lähtee seurailemaan El Quejical-laakson vasenta reunaa nousten koko ajan korkeammalle. Pian moottoritien humina on jäänyt taakse, ja kuuluu vain luonnon ääniä.


Alkumatkan nousu on leppoisaa.

Jossain vaiheessa maisemat alkavat muistuttaa Lapin kuruja
Seuraa upea osuus kuin hyllyn reunaa kävelisi.
Pudotus oikealle on jyrkempi kuin kuvasta voisi päätellä...

Keväinen luonto on herännyt näyttävästi kukkaan ja ilahduttaa vaeltajaa. Hienossa kukassa ovat mm. ruusukistus, piikkiherne sekä rosmariini.

Ruusukistus

Piikkiherne

Lopulta polku päättyy ylös Kaapeli- ja Antennivuoren puoliväliin risteykseen, josta matka jatkuu ylös kohti Antennivuorta.

Risteyksessä

Polku yläs Antennivuorelle on kivikkoinen ja jyrkän puoleinen. Samalla aurinkoinen aamu on vaihtunut sumupilveksi ja ylhäällä Antennivuorella alkaa olla ikävä pipoa ja hansikkaita.


Espanjalaisia retkeilijöitä Antennivuorella. Pitkähihihaista etsitään päälle. Muuten polku on ollut hiljainen.
Pakollinen Antennivuori-selfie


Sitten kohti Mijasia. Välillä matkan teko on näinkin leppoisaa...

Välillä menee vahvasti 4WD-touhuksi. Polku kulkee tässä ylös harjulle.

Maisemat ylhäältä harjulta ovat huimaavan hienot. Kaukana siintää Sierra Nevadan vuoristo.
Harjulta laskeutuessa on hyvä ottaa tukea polkua ympäröivistä rosmariinipensaista jottei joudu liukumaan pyllymäkeä. Tämän jälkeen alkaa pitkä tasainen osuus metsätietä pitkin. Ympäröivät mäntymetsät ovat hauskasti kukkivien keltaisten piikkiherneiden värittämät.

Mäntymetsä kukassa

Tasaisuus loppuu vielä kerran, kun tieltä tehdään noin 5 kilometrin kävelyn jälkeen jyrkkä yli 100 korkeusmetrin nousu Puerto Malagan solaan. Taas ollaan noin kilometrin korkeudessa kuten Antennivuorellakin.
Ilmankin tätä yli 100 metrin äkkijyrkkää nousua oli voinut pärjätä...

Puuduttava nousu on kuitenkin vaivan arvoinen, sillä saavutaan taas vuorenrinnettä myötäävälle hyllylle josta on komeat näkymät alas laaksoon. Tai olisi, sillä tällä kertaa alhaalta nouseva sumupilvi saa maisemat muuttumaan kerrassaan mystisen näköisiksi.


Sumun hetkeksi hälvetessä toimintansa lopettanut soralouhos tulee mielenkiintoisesti näkyviin.

Lopulta Mijas alkaa näkyä laaksossa vasemmalla kuin ilmakuvassa konsanaan.

Edustalla Mijas, taustalla Fuengirola meren ääressä.

 Retken ehdottomasti tylsin osuus on edessä. Laskeutuminen Mijasiin on hankalakulkuinen kivikko, ja jalat alkavat olla jo aika hapoilla tähän aikaan päivästä.



Laskeutuminen Mijasiin on kuin tehty rikkomaan vaeltajan nilkat. Skarpata täytyy ihan viime metreille saakka.

 Mijasia viime vuonna rumentaneet katutyöt on saatu päätökseen ja kylä on hienon näköinen. Enemmän juttua siitä toisen kerran, sillä Benalmadenan bussia odotellessa maistuvat olut ja tapakset!

Espanjalaiset tapakset eivät petä tälläkään keraa. Tässä viiden euron lounas linja-autopysäkin terassibaarissa. Langostinos, Patatas Bravas,  Cerveza.

Yhteenvedon paikka!

****
Vaativa patikka, nousua päivän mittaan noin 1300 korkeusmetriä. Ei mikään varsinainen parisuhdekävely :-).

Alussa pelkkää nousua Antennivuorelle asti, sitten tasaisempaa, mutta muutama todella jyrkkä ja puuduttava nousu. Loppulasku Mijasiin on vaarallinen nilkoille ja vaatii keskittymistä.

Varustautuminen: Hiilaritankkaus toimi! Sujui paljon paremmin kuin olisin kuvitellut. Eväspisteitä ei ole matkalla.

Antennivuorelta on mahdollista laskeutua autotietä Mijasin tielle ja odottaa bussia, jos vuoristopatikointi loppun asti ei huvita.