Kesä saapuu kohisten Aurinkorannikolle. Päivälämpötilat lähentelevät 25 astetta, yölläkin on miellyttävästi lämpöä 15 asteen kieppeillä. Pilviset päivät alkavat käydä harvinaisiksi, ja sateita ei juurikaan ole odotettavissa. Lämpötilan nousu tarkoittaa samalla sitä, että vuorten etelärinteitä myötäilevät patikat alkavat käydä vähitellen tukalan kuumiksi. Nyt on hyvä hetki patikoida vielä etelärinteillä ja ihailla kukkaloistoa, joka on huhtikuun alussa parhaimmillaan!
Tämä patikka alkaa Mijasin kylästä, joka on lähinnä Aurinkorannikon rannan hälinää sijaitseva perinteinen andalusialaiskylä, vain non 20 minuutin ajomatkan päässä Fuengirolasta. Sijainti 400 metrin korkeudessa antaa melko miellyttävän ilmaston ympäri vuoden - pakkasia on talvella harvoin, ja kesällä hellettä on vähemmän kuin rannikolla. Kylän aitous on hieman kärsinyt päivittäisestä turistirynnäköstä, toisaalta siellä on ollut varaa kunnostaa koko kylä kauniiseen paraatikuntoon.
Kylän parkkihallin luota vievät portaat ylös keskusaukiolle, jossa hevoskärryt houkuttelevat turisteja kyytiin. Toiset portaat vievät sinisten ruukkujen koristamien talojen ohi San Sebastian-kadulle, ja kolmannet portaat ylös A-387 tielle. Siitä käännös vasempaan, ja patikan alkukohta lähtee tieltä oikealle ylös.
Vuorille katoaa salaperäisesti ihmisiä. Juan Antonion omaiset ovat kaivanneet läheistään jo vuodesta 2012 alken, jolloin ensimmäisen kerran kävelin tämän lenkin.
Polku nousee mutkitellen kohti karmeliittaluostaria "Ermita del Calvario". Polku on toiminut pyhiinvaellusreittinä, jonka aikana on ohitettu 14 ristiä. Kylän laajennuttua enää kuusi risteitä on jäljellä. Reilun sadan metrin nousun jälkeen saavutaan erakkoluostarille, joka paljasjalkaiset karmeliittamunkit käyttivät hiljentymispaikkana 1700-luvulla. Kivikkoista polkua käyttävät nyt monet iäkkäättkin kävelijät, ja nousun varrelle on ystävällisesti sijoitettu levähdyspenkkejä.
Karmeliittaluostarilta polu lähtee nousemaan jyrkästi mäkeä ylös. Haaraumassa seurataan kyltin "Ruta Cruz de la Mision" suuntaan punaisin täplin merkityä reittiä. Pian polulta löytyy yllättävä havainto joka saa myöhemmin selityksensä. Polun varrella on runsaasti marmorikiveä! Ne ovat peräisin hylätystä marmorilouhoksesta, jonne on vielä kävelymatkaa.
Maisemat marmorikaivokselle suunnattaessa paranevat entisestään. Viimeinen risti löytyy pienen valkoisen kivikupolin luota.
Pian ristikukkulan jälkeen saavutaan hylätylle marmorilouhokselle "Cantera del Barrio". Mijasin alue on aikanaan ollut merkittävä marmorin tuottaja. Kaivostoiminta antoi kylälle nimenkin "Mixa" "Kaivokset". Marmorin louhinta loppui kannattamattomana 1980-luvun alussa. Paikalle yritettiin rakentaa nuorisomajaa, mutta ilmeisesti nuoriso ei olisi viihtynyt näin syrjäisessä paikassa, ja nyt louhoksen rippeet katselevat surumielisinä kesken jäänyttä nuorisomajaa.
Kaivoksen jälkeen polku jatkaa nousuaan Mijasin vuoren etelärinnettä pitkin. Mielenkiintoinen muisto menneestä on kalkinpolttouuni. Kalkin poltto Mijasissa loppui samoihin aikoihin kuin marmorin louhintakin 80-luvulla. Turismin tuoma työ oli epäilemättä helpompaa kuin 820 lämpöastetta kolmen vuorokauden ajan vaativa kalkinpoltto.
Kuten blogin alussa totesin, vuoriston todellinen kukkasesonki ennen kuumaa kautta on juuri nyt. Tässä joitakin bongauksia:
 |
| Kartiosoihtua istutettiin kreikkalaisessa kulttuurissa hautausmaille, koska poismenneiden uskottiin käyttävän matkaeväinään niiden tärkkelyspitoisia juuria. Sitä en osaa sanoa onko Espanjassa ollut samanlaista perinnettä. |
 |
| Kaitakistus kasvaa yleisenä Välimeren alueella sekä Euroopan että Afrikan puolella, myös Kanariansaarilla. |
 |
| Ruusukistus on kaitakistuksen punainen vastine. |
 |
| Espartoheinän kuituja on käytetty mm. koreihin, köysiin ja paperiteollisuuteen. Sen kuiduista tehtiin mm. mattoja ja sandaaleita. |
 |
| Karvapiikkivihma |
 |
| Ryytiolkikukka eli villikamomilla |
 |
| Tupsulaventelin haistaa paljon ennen kuin kasvin näkee! |
 |
| Pienet pinkit perhosorkideat jäävät halposti huomaamatta aluskasvillisuuden joukosta. |
 |
| Villaneidonkieli |
 |
| Tässä vielä melkein kaikki samassa kuvassa! |
Matka jatkuu vuoren rinnettä kulkevaa hyllyä pitkin, lännessä vuoristo siintää hienon punertavana.
Punaiselta reitiltä käännytään vihreälle reitille takaisin kohti Mijasia. Pitkä nousu vie retken lakipisteeseen noin 850 metrin korkeuteen, kasvillisuus muuttuu karummaksi, aurinko hohtaa kuumana. Matkaa voi lyhentää siirtymällä pari kilometriä (tiukka nousu, aikaa menee tähän tunti) punaisen ja vihreän reitin risteyksestä kulkevalle palolinjalle ja sieltä alas.
Laskeutuminen Mijasiin tapahtuu samaa kivikkoista rinnettä pitkin kuin patikalla 10. Jälleen maistuvat linja-autoaseman tapakset! Erikoisin on vähän joulutortun makua muistuttava munakoiso hunajan ja vuohenjuuston kanssa.
Yhteenvedon paikka!
*****
Hieno patikka etenkin kevätkukinnan aikaan. Omat eväät tarvitaan ja vettä ainakin 1.5 litraa. Loppulasku vaatii taas varovaista jalkaa.
Kesti taukoineen 6.5 tuntia.
Huomattavaa:
Kannattaa sopia että kaverit maksavat tapakset ja itse pysäköinnin. Päivä parkkihallissa maksoi yhden euron!
