perjantai 26. tammikuuta 2018

Aurinkorannikon patikkablogi 17: kiertoliittymäblogi

Kiertoliittymät ovat espanjalaisen liikenteen sydän. Alkuaikoina niiden sielunelämää tuntui mahdottomalta ymmärtää, mutta kokemuksen karttuessa olen oppinut arvostamaan niiden sujuvoittamaa liikennettä, ja logiikkaa - jota ei oikein ole. Useimmissa liittymissä on kaksi kaistaa, ja kummaltakin saa joko kääntyä pois liittymästä tai jatkaa sitten matkaansa. Ilmeistä on yhteentörmäyksen mahdollisuus jos ulompaa kaistaa ajava haluaa jatkaa liittymässä ja sisempää kaistaa ajava poistua, mutta sitten tarvitaan silmäpeliä - ja pelisilmää. Liittymässä ei ole tapana laittaa vilkkua päälle jos aikoo poistua sieltä, mutta sitäkin tärkeämpää on muistaa laittaa vasen vilkku päälle jos aikoo jatkaa siellä matkaansa. Niin liikennevirtaan pyrkivä saa signaalin ettei kannata pyrkiä tielle.

Liittymässä pärjääminen vaatii kuitenkin kaiken huomion kuljettajalta, ja niinpä jää huomaamatta millaisia taideteoksia monet liittymät ovat. Siksipä tämä urbaani patikka, jonka tavoitteena on tutustua jalkaisin erikoisiin luomuksiin, jotka autosta katsottuina katoavat yleisen hälinän taakse. Kaupunkipatikalla tutustutaan joihinkin Benalmadenan ja Fuengirolan näyttävimmistä liittymistä.

Tässä reitti osapuilleen.



Lähdetäänpä liikkeelle liittymästä numero 1. Minusta tämä on nopeasti katsottuna näyttänyt jonkinlaiselta aurinkokunta-liittymältä. Paikalla on kuitenkin kyltti, joka kertoo syvemmästäkin pohdiskelusta. Siinä lukee: "La mente es una puerta que admite y proyecta ideas. Las ideas giran sobre si y hacen formas de futuro. El puerto es la entrada. La puerta." Vapaasti käännettynä: "Mieli on ovi, joka myöntää ja suunnittelee ideoita. Ajatukset kiertävät tulevaisuuden muotoja ja tekevät niitä. Satama on sisäänkäynti. Ovi."



Maallisempiin tunnelmiin. Retken liittymä numero 2 on LIDL-liittymä haaksirikkoutuneine veneineen. Mitähän tällä halutaan kertoa, jää hieman arvoitukseksi. Joka tapauksessa, autoilijan kannalta pääsy Lidliin on äärimmäisen hankalaa koska joudutaan ylittämään liittymään pyrkivä autovirta omituisesta paikasta. Siksipä vene oli aikaisemmin jäänyt huomaamatta.


Liittymä numero 3 onkin sitten Maapallo-liittymä "Reflejo de un Pueblo". Tämä tuntuisi kertovan jotain kauniista Benalmadena Pueblo-yläkylästä, mutta miksi maapallo? Vaikeus päästä sisään espanjalaiseen kulttuuriin alkaa tuntua ilmeiseltä jo kolmannen liittymän kohdalla.


Matka jatkuu. Ohitan Etelätuulen liittymän "Viento del Sur" (numero 4).


Tullaan liittymälle numero 5, joka tyylittömyydessään on mielettömän hieno. Ikuisen Wapun liittymä! Päivällä se kimaltelee auringossa, ja yöllä satojen LED-valojen säihkeessä. Tähän ei voi olla kiintymättä! Katsotaanpa miten videon lisääminen blogiin onnistuu. Koska video näyttää pyörivän PC-laitteessa mutta ei iPadissa lisään myös still-kuvan.




Seuraavana rantaa pitkin edetessä vastaan tuleekin elegantimpi Purjeliittymä (6). Tämä hivelee silmää.


Ja matkan jatkuessa tulee vastaan liittymä 7, jonka symboliikkaa en lähde arvailemaan. Rotaryt ovat tällaisen kuitenkin halunneet pystyttää.


Tuleekin pidempi tauko ilman liittymiä, mutta Fuengorolan puolelle saapuessa vastaan tulee todellinen suosikkini numero 8, Elefanttiliittymä! Huomaakohan kukaan jos käytän Google kääntäjää apuna?

Nämä kaksi liikenneympäristöä, jotka sijaitsevat ensin Holiday Village -hotellin ja Holiday Beach Clubin välityksellä (ilmoitettu valtatien kävelysillalla) ja toinen sen sisäänkäynnin vieressä, on koristeltu näiden ystävällisten ja hellävarainen pachydermien perheen ja pari heidän putkineen ylös. Elämän kokoiset norsut ovat osa tämän hotellin ja sen ranta-klubin sisustusta, joka näkyy myös uima-altaiden vieressä.


Ja sitten vuorossa onkin Fuengirolan Boliches-aseman lähellä Seat 600-liittymä. Seat 600 oli tietysti Fiat 600 -kopio, todellinen espanjalainen kansanauto, jota valmistettiin vuosien 1957-1973 välillä. Hauska muisto on, että isälläni oli juuri tällainen Seat 600. Muistaakohan kukaan tämän ja Fiat-sisarmallin mainoslauseet. "On pontta pytyssä". "Akat tieltä ja kissat puuhun".


Viimeinen rasti tällä reissulla (numero 10) onkin Rotonda Pizza Los Bolichesin juna-aseman vieressä. Koska ollaan suomalaisalueella, tarjolla on lonkeroa jollainen tietysti pitää ottaa ruokajuomaksi.


Yhteenveto:

Hauska kaupunkikävely. Jokainen voi oman ideansa pohjalta bongata näitä tai muita kaupunkien silmäniloja. Tasainen/alamäki maasto ja paljon huoltopisteitä.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Aurinkorannikon patikkablogi 16: Costa del Solin Nizza

Nyt lähdetään tutustumaan Marbellan vauraan ranta-alueen meininkiin. Kävely on osa Senda Litoral -reittiä, joka valmistuttuaan tulee kulkemaan halki koko Aurinkorannikon yli 200 kilometrin matkalla. Reitin pitäisi olla valmis vuonna 2019, ja siitä tuleekin kaikkien aikojen uikkaripatikka hienoine rantoineen!

Toistaiseksi mennään vain pieniä valmiita pätkiä. Hyvä paikka aloittaa tämä retki on Marbellan keskustan jo 1400-luvulla rakennettu Plaza de Los Naranjas, Appelsiiniaukio, mistä lienee saanut nimensä...


Aukiolla on hyvä tilaisuus tutustua joulukauden sesonkituotteeseen seimeen, jollainen on joka kaupungissa kulkijaa ilahduttamassa.


Kapeita kujia pitkin lähdetään kohti rantaa. On kaunista, mutta hintataso häkellyttää: kahviloissa ja kaupoissa hinnat ovat kolminkertaiset verrattuna muuhun Aurinkorannikkoon ja vastaavat Suomen tasoa.


Saavutaan puistikon kautta rantaan, ja siitä suunta länteen päin marmoroitua rantatietä pitkin. Ilman ja veden lämpötilat eivät ole hassummat ollakseen Joulun ja Uuden Vuoden välipäivät.







Matka jatkuu keltaisella hiekalla päällystettyä tietä pitkin. 


Väliin osuu puulaituri, josta on hienot näkymät läheiselle vuorelle, mutta matalalla riippuvat pilvet arveluttavat. Jos tuuli kääntyy mereltä pohjoiseen päin tulee kostea reissu... Rannalla on usein aurinkoista ja lämmintä, kun pilvet peittävät vuoriston.


Rohtoaaloet kukkivat hienosti oranssissa väreissään.


Sitten saavutaankin jo Puerto Banosin rannalle. Nälkä yllättää. Salaatit rannalla maksavat 15 euroa auuts ja viinilasi 5 euroa auuuuts. Matalia punaisia Ferrareita murisee jaloissa kuin kulkukoiria Fuengirolan markkinoilla.

Hienon sateenkaaren ovat kyllä taivaalle viritelleet.


Mis on mun vene?



 Angry Birds - Vuitton!



Nyt saa riittää, sillä tuuli kääntyy pohjoisen puolelle ja pilvet alkavat ajella kohti Marbellaa. Arvio on oikea, ensimmäiset sadepisarat ropisevat bussipysäkillä. Louis Vuitton -retkirinkka jäi ostamatta mutta seuraavalla kerralla, kun polkua on jatkettu Gibraltarille saakka. Nyt se vain siintelee horisontissa. tästä kuvasta voi tarkkasilmäinen havaita.


Yhteenveto: Urbaani reissu, lompakko hyvä olla matkassa. Seuraavan kerran, kun koko rantareitti on valmis!