Aurinkorannikon patikkablogi 36: Luolia ja sitruunoita

Kävelty: 17.12.2022

Aurinkorannikon patikoitsijat saivat iloisen joululahjan, kun Ole-kustannus julkaisi uuden suomenkielisen patikkaoppaan, Pertti Korpelan Vamos! Aurinkorannikon uusi patikkaopas. Aikaisempi, vuonna 2008 julkaistu suomenkielinen opas on ollut pitkään loppu, ja osa siinä kuvatuista patikoista on vuosien varrella muuttanut täysin muotoaan esim, metsäpalojen vuoksi. Nyt julkaistussa oppaassa on kuvattu 21 uutta reittiä, jotka ovat tasoltaan pääosin helppoja tai keskivaativia. Erikoisuutena kaikki reitit on suunniteltu niin, että ne on mahdollista tavoittaa julkista liikennettä käyttäen.

Alueen muistakin patikkaoppaista ehkä myöhemmin lisää omassa blogissaan. Nyt tehty patikka on oppaassa kuvattu viides patikka, ja se tekee reilun 11 km mittaisen kierroksen alkaen Cartaman kaupungista Guadalhorce-joen molemmilla rannoilla. Reitistä on myös olemassa lyhyempi 7 km pituinen variantti.

Mukaan matkaan: vesipisteitä tai eväiden täydennysmahdollisuutta ei ole, joten kaiken syötävän ja juotavan tulee olla matkassa mukana. Nilkkaa tukevat varsilenkkarit ovat äärimmäisen suositeltavat, sillä polku on paikoin kivikkoinen, vaikka valtaosin hyvässä kunnossa. 

Cartaman kaupunki kylpee aamuisessa auringonvalossa. Puun takana näkyvät autot ovat reitin lähtöpisteellä Zorzal-kadun päässä.

Parkkipaikka löytyy hieman keskusaukion yläpuolelta Zorzal-kadun varrelta. Zorzal-kadun toisessa päässä jyrkän mäen päällä on reitin opaskyltti. Viime vuosien aikana Aurinkorannikon patikkareittien merkinnöissä on tapahtunut valtavasti kehitystä - reittien päihin on lisätty havainnollisia opaskylttejä reitin kulusta, kerrottu alueen luonnon eläin- ja kasvilajeista sekä muista nähtävyyksistä. Itse reitti on yleensä merkitty selkein puutapein, joissa on reitin värikoodi ja numerointi. Helposti eksyttävät virhepolut on usein merkitty puutapilla ja ruksilla - älä mene tänne. Ihan täysin näihin merkintöihin ei aina voi luottaa, joten opaskirja on aina suositeltava matkakaveri.

Polku alkaa leveänä ja kivettynä. Vastaan tulee alussa, muutama koiranulkoiluttaja, mutta muuten polku on käännöspaikkana toimivaan kylään asti täysin tyhjä. Pian saavutaan portilla suljetulle asuintalolle, jossa kyltti "Vina Quinquillero". Tästä lähtee jyrkästi oikealle nouseva kivikkoinen ja aika jyrkkä mäki, joka on kivan reitin ehdottomasti ikävin osuus. Viime päivien sateiden jäljiltä polku on todella mutainen ja liukas. Aamun viileydestä ja varjosta huolimatta villapaita lentää mäen puolivälissä pois päältä, eikä sitä loppumatkasta enää tarvita. 

Jyrkkä ylös nouseva mutainen liukas polku ei ole reitin hauskin paikka, mutta loppumatka onkin sitten oikein mukava käveltävä.

Lopulta nousu kuitenkin päättyy 277 metriä korkean solan päälle, ja tästä alkaa jyrkkää rinnettä kiertävä kinttupolku. Noin 15 minuutin kohdalla vastaan tulee Y-risteys, josta voi valita kumman hyvänsä haaran - otan oikeanpuoleisen, joka oppaan mukaan on vähän loivempi.

Vuoren rinnettä kulkeva polku sukeltaa välillä mäntymetsikköön.

Polkujen jälleen yhdistyttyä reitti kulkee avointa harjannetta pitkin. Harjanteella tulee vastaan kyltti vasemmalle lyhempää reittiä varten "Variante Cartama". Jatkan oikealle etelään päin.  Polut risteilevät harjanteella pitkin poikin, mutta varsinaista eksymisen mahdollisuutta ei ole - kunhan pysyttelee harjanteen laella.

Avoimen harjanteen päällä kulkee useita samansuuntaisia polkuja.

Hienot maisemat avautuvat alas Alhaurin el Torre -kylän suuntaan. Seuraavan vuorijonon takaa aukeaakin jo Aurinkorannikko ja Välimeri.

Viikko jouluun, ei paha.

Harjanteelta laskeutuva polku on jälleen melko jyrkkä ja kivinen, mutta koska se viettää etelään päin, niin pahin muta on onneksi jo ehtinyt kuivahtaa. Silti olen tyytyväinen, että jalkinevalinta osui kunnon vaelluskenkiin. Alas laskeuduttua saavutaan verkkoaidalle, joista käännös vasempaan ja seurataan "Sendero", kävelyreitti, kylttejä. Rosmariinin ja timjamin tuoksu kosteassa maassa on huumaavan voimakas. Tässä kohdassa matkaan on kulunut noin 1.5 tuntia.

Hyväntuoksuinen polku on rosmariinin ja timjamin reunustama.

Polku muuttuu ajokelpoiseksi pienen kylän läpi kulkevaksi tieksi. Lopulta tullaan MA-330 päällystetylle tielle, jota pitää kulkea muutama sata metriä ennen kuin käännytään kylätielle "Camino de la Sierra", joka halkoo oliivilehtoja ja sitruunaviljelmiä. Kukot kiekuvat ja koirat räksyttävät. 

Maalaistunnelmaa

Sitruunat ovat pullakoita

Sadosta on tulossa ilmeisen runsas.

Reilun kilometrin kohdalla Caminito de la Sierra päättyy T-risteykseen, jonka jälkeen hiekkapolkua jatketaan vielä 150 metrin verran. Tässä pitää tehdä valinta: joko käännytään oikealle ylös vuorelle vievää polkua joka on "virallinen reitti", tai jatketaan vielä 100 metriä eteenpäin metalliportille, josta käännytään oikealle alas kunnes laskeudutaan kuivuneeseen joen uomaan ja lähdetään seurailemaan sen reunuksia kulkevia merkitsemättömiä polkuja. Tässä kohdassa aikaa on kulunut noin 2.5 tuntia. Todennäköisesti virallinen reitti on helppokulkuinen, koska rinteellä näyttää retkeilevän hälisevä lapsiperhe. Joen uoma on kivikkoinen, eikä siellä ole kulkijoita. Houkuttimena on tutustua uoman vasemmalla puolella sijaitseviin luoliin, joita on 3 kappaletta. Ne löytyvät noin 15 minuutin päästä rautaportilta, mutta niille kiipeäminen joen pohjalta vaatii vähän ylimääräistä vaivannäköä, ja matka edistyy kivikossa hitaan puoleisesti. Lopulta olen  kuitenkin suurimman luola-aukon kohdalla "Cueva del Ermitano", erakkoluola. Se on kerrassaan mainio tauko-ja eväspaikka (noin 3 tuntia). Jos on kuuma päivä, noin 100 metrin päässä alempaa löytyy kookas varjoa tarjoava johanneksenleipäpuu.

Cueva del Ermita. Ketään ei vaikuttaisi olevan kotona.

Cuevalta aukeaa hieno näkymä taaksepäin pitkin joen uomaa. Vaihtoehtoinen reitti kulkee rinnettä pitkin ylhäällä vasemmalla.

Reitin löytäminen Cuevoille vaatii vähän tsemppiä.

Matka jatkuu hitaasti joen uomaa ylöspäin nousten, kunnes vastassa on vähän yllättäen jyrkkä seinämä. Tämän kiertäminen onnistuu vasemmalta "nelivetoa" käyttäen. Tämän jälkeen polku tasaantuu ja paranee ja yhdistyy pian oikealta tulevaan merkittyyn reittiin.

Jälleen rosmariinipuisto.

Polku nousee helppokulkuisena ja mukavan loivana Cartamaa kohti halki suurten rosmariinipuskien ja viuhkapalmujen. Lopulta (4 tuntia) mäen laella tullaan tasanteelle, jolloin polkuun yhdistyy lyhyt reitti. Tästä jatketaan betonoitua polkua alaspäin kohti laaksoa ja Cartamaa.

Arabilinnoitus on Cartaman maamerkki.

Alaspäin laskevalta polulta voi ihailla Cartaman maamerkkiä, vanhaa kukkulalla sijaitsevaa arabilinnoitusta. Se olisi ehdottomasti tutustumisen arvoinen, mutta tällä retkellä aikataulu ei anna  myöten kiivetä linnoitukselle.

Polun laskeuduttua alas risteykseen kannatta kääntyä oikealle ja seurata kivillä päällystettyä, penkeillä varustettua tietä joka johdattaa Parantavan Neitsyen Pyhätölle, Santuario de  Nuestra Senora de los Remedios. Joka vuosi 23.4. kuljetetaan puista Pyhää Neitsyttä kulkueessa alas kylän pääkirkolle.Perinne sai alkunsa jo vuonna 1579, jolloin rutto raivosi Guadalhorcen laaksossa. Neitsyen uskottiin karkoittaneen vitsauksen.

Pyhän Neitsyen Pyhätöltä on komea maisema alas Cartaman kaupunkiin.

Loppumatkan voi tehdä valinnaisesti kääntymällä pyhätöltä alas kaupungille ja nousemalla sieltä takaisin Zorzal-kadulle. Lyhyempänä vaihtoehtona on kävellä takaisin kivipolku jota käveltiin pyhätöllë, kääntyä risteyksessä jyrkästi oikealle ja laskeutua betonoitua autotietä alas. Noin 20 minuutin matkan päässä vasemmalla näkyy Zorzal-kadun loppupää, jonne pääsee seurailemalla pientä vanhan kiviaidan reunustamaa polkua.