Aurinkorannikon patikkablogi 41: Monen mäen kautta viinitilalle

Kävelty: 22.4.2024

Kesto: 4-5 tuntia

Cártaman kaupungista alkava reitti on pääosin betonipäällysteinen ja helppokulkuinen, mutta pitkiä mäkiä on runsaasti. Kovapohjainen tie ei ole välttämättä jaloille se kaikkein ystävällisin. Reitti on kuvattu Aurinkorannikon uudessa patikkaoppaassa,  mutta toisin kuin oppaassa, kävelemme tämän vastapäivään, ja vanhalta arabilinnoitukselta siirrymme jyrkälle ja lisäkilometrejä tuovalle "oikopolulle". Matkaseurana ovat Lissu ja Hessu Duodecimista.

Cártamaan pääsee helposti Malagasta bussillakin, mutta parkkeeraamme auton keskustaan - kapealle kadulle, pitää vaan toivoa, että kukaan ei yritä päästä jollain Hummerilla ohi. Ei onnistuisi. Lähtöruutuna on Calle Puerto, joka vie reitin alkuun betonikujalle.

Aamuinen Cártama kylpee auringonvalossa

Betonikuja nousee jyrkästi vuoren rinnettä kiemurrellen ylöspäin. Vasemmalle jää arabilinnan raunio, joka on mukava tutustumis- ja eväskohde palatessa - jos voimia on jäljellä.

Cártaman arabilinnan raunio on mukava piknik-kohde, ja sinne voi hyvin tehdä omankin retkensä.

Noin 700 metrin matkan jälkeen tullaan tienristeykseen, johon palataan reitin lopussa. Tästä voi lähteä kävelemään vasemmalle itään, mutta päädymme kyltin houkuttelemana etelään vievälle tielle. 

Tänne tietysti lähdetään!

Tie mutkittelee kaakkoon päin kauniissa nummimaisemassa. 

Päivä alkaa lämmetä, ja juomatauot puiden varjossa ovat tarpeen. Aika vilkasta keskustelua käydään, onko valittu reitti oikea, ja minne mahdammekaan päätyä.

Viljelysten halki kuljetaan reitin eteläisimpään kohtaan, ja päätieltä käännytään vasemmalle 1300-luvulla rakennetulle arabivartiotornille Torre Musulmana de Torrealqueria. Tämä nähtävyys on hiljattain restauroitu.

Torre Musulmana de Torrealqueria.

Tornista annettiin aikoinaan päivisin savumerkkejä ja öisin tulimerkkejä alueen ympäröiville torneille varoittamaan Kastilian kuningaskunnan joukkojen lähestymisestä. Tornin kupeessa ovat myös Mollinan kreivin maalaistalon rauniot (kuvan kolme ikkunaa). Vuonna 1831 kenraali Jose Maria Torrijos joukkoineen kapinoi täällä kuningas Fernando VII:n yksivaltaa vastaan. He pakenivat tänne Mollinan kartanoon, josta heidät kuitenkin löydettiin, ja huonostihan siinä sitten kävi.

Tästä olisi mahdollista palata takaisin n. 300 metriä päätielle ja jatkaa matkaa eteenpäin. Oikealle olisi jäänyt Torrealqueran pieni kylä, jossa on baari (auki aamusta iltaan paitsi maanantaisin) sekä marokkolainen ravintola (auki lauantaisin ja sunnuntaisin 14-17 sekä iltaisin). Päätämme kuitenkin jatkaa raunion ohittavaa tietä kohti pohjoista. Valinta on aika mäkinen...

Tämä on oivaa seutua kaktusten kasvattamiselle, mutta mitähän niillä tehdään...

Loputtoman tuntuisen kipuamisen jälkeen tulleen harjanteelle, josta erkanee polku oikealle itään.

Pahimmat mäet on nyt noustu. Tästä itään.

Maisemat hivelevät silmää, ja maastokin on miellyttävän tasaista.

Sitten saavutaankin viinitilalle, Bodega Sanchez-Rosado. Täällä viljellään viiniköynnöksiä: Tempranillo, Carnacha, Merlot, Cabernet Sauvignon, Syrah. Viinit kypsytetään tammitynnyreissä, mistä niiden pitäisi saada hyvä aromi. Paikalla on iloisesti puliseva seurue viiniä maistelevia rouvia, jotka eivät taatusti ole itse kävelleet paikalle (eikä pois). Meidät otetaan kuitenkin ystävällisesti vastaan, ja päädymme ostamaan pullot puna-, rose- ja valkoviiniä. Vielä ovat maistamatta, mutta kesällä sitten...

Viinitila-selfie!

Matka jatkuu pohjoiseen takaisin kohti Cártaman kaupunkia. Vahtikoirat räksyttävät vihaisesti aitojen takana. Välillä käy mielessä, mitähän tapahtuisi, jos aidassa olisi reikä - tulisivatko koirat ulos omalta reviiriltään ja hyökkäisivät kimppuun. Yhdestä ikävästä tapauksesta olen lukenut, jossa irti päässeet vahtikoirat raatelivat vaeltajan kuoliaaksi. Niin mukavaa kuin retkeily onkin, siinä on omat riskinsä. Suomalainen vaeltaja oli huhtikuussa pudonnut Marbellan lähettyvillä rotkoon ja menehtynyt.

Mutta sitten mukavampiin ajatuksiin. Jyrkän alamäen jälkeen tullaan risteykseen, josta voi laskeutua kylään. Päätämme kuitenkin tehdä vielä yhden nousun ja kiivetä reitin alun risteykseen. Sieltä lähtee puinen polku kappelille Ermita de Nuestra de Senora de los Remedios. Täältä tehdään vuosittain juhlava kulkue alas kaupunkiin, juhlistetaan kaupunkia 1500-luvulla vaivanneen ruttoepidemian päättymistä.

Käy hyvä onni, kappeli on auki siivouksen vuoksi ja pääsemme kurkistamaan sisään.

Tästä olisi mahdollista kiivetä vielä alkumatkan arabilinnalle, mutta kävelty matka alkaa jo painaa jaloissa, eivätkä rinkassa kulkevat viinipullotkaan kevennä kulkua. Päädymme laskeutumaan takaisin kaupunkiin polkua, jota reunustaa seudun historiasta kertovat kuvitetut taulut.

Eräänlaisia sarjakuvia voi lueskella kaupunkiin johtavalla mukulakivisellä polulla, jos kielitaito riittää.

Matka päättyy kaupungin keskustassa olevalla arkeologiselle kaivaukselle, jossa muinaisen kaupungin jäännöksiä kaivetaan esiin. Autokin löytyy kaikki osat tallella!

Mukava joskin aika raskas reissu. Huhtikuun lopussa Aurinkorannikon patikkasesonki loppuu kuumuuden vuoksi, lukuun ottamatta muutamia varjoisia pohjoisrinteitä tai joen pohjia kulkevia reittejä. Vielä polttelisi sellaiselle lähteä kesän tullen!