Kävelty: Sunnuntai 28.7.2024
Taso: Varsin haastava patikka, joka kulkee joen uomaa pitkin - ja liukasta on. Mahdollisuus loukata itsensä on varsin ilmeinen. Mutta samalla todella hauska retki! Matkaa taitetaan aika paljon uiden.
Varusteet: Uikkareiden ja auringolta suojaavan paidan lisäksi vesitiivis kotelo, johon saa tarvittaessa turvallisesti laitettua auton avaimen (kannattaa olla mekaaninen) ja kännykän. Vettä sietävät kengät, ja kypärää voi kyllä suositella. Muuta - kuten eväitä - on hankala kuljettaa, koska molempia käsiä tarvitaan koko ajan edetessä.
 |
| Tekoälyn näkemys aiheesta "Patikointi joessa Andalusiassa" |
Vuoristossa kävely on Andalusiassa kesäkuumalla tukalaa, mutta onneksi on olemassa viileämpiäkin vaihtoehtoja retkeilyyn. Patikointi joen uimaa pitkin on mahdollista ainakin kahdessa paikassa, Rio Chillar -joella (blogi 27), ja Benahavisissa Guadalamina-joella, josta tämä blogi kertoo. Vesipatikat ovat hyvin suosittuja, ja ruuhkien välttämiseksi on hyvä valita retken ajankohdaksi mahdollisimman aikainen aamu keskellä viikkoa.
Niinpä sitten lähdetään Otson kanssa matkaan sunnuntaina puolelta päivin!
Benahavisia rannan suunnasta autolla lähestyessä muutama kilometri ennen kylää tien oikealla puolella on suuri parkkipaikka, jonka luona on valkoinen kappeli (Ermita Virgen del Rosario). Parkkipaikalta on hyvät näkymät rotkoon, jonka pohjalla Guadalmina-joki kulkee. Tätä jokea pitkin patikoidaan.
 |
| Guadalmina-joen suistoa |
 |
| Ermitalta voi lähteä myös patikoimaan hyvää polkua alavirtaan, Se on sitten toinen reissu! |
 |
Retken päätepiste palatessa on joen ylittävä silta, joka kuitenkin tällä hetkellä on korjaustöiden vuoksi suljettu.
|
Parkkipaikalta lähdetään suuntaamaan ylävirtaan kohti Benahavisin kylää. Autotien vieressä kulkee hyvä ja turvallinen kävely / pyörätie. Matkalla voi kurkkia rotkon pohjalle Guadalmina-joelle ja seurata retkeilijöiden etenemistä.
 |
| Benahavisin suuntaan vievältä tieltä voi hyvin katsella rotkon pohjalla joessa kulkevien matkan edistymistä. |
Noin 1,5 km kävelyn jälkeen joen reunustaa kulkeva tie tekee mutkan vasemmalle. Samalla kohdalla oikealle avautuu portti, josta kävellään sisään ja laskeudutaan alas joelle.
 |
| Patikan alkuloikka |
Suosituin tapa avata retki on loikata kuvassa vasemmalla näkyvältä kiveltä syvänteeseen, jonka syvyys kyllä hyvin riittää hyppäämiselle. Vaihtoehtoinen, mutta ei välttämättä turvallisempi tapa on laskeutua jokeen kiven vasemmalta puolelta eräänlaista kivistä vesiliukumäkeä pitkin. Olen ymmärtänyt, että jonkinlaiset portaatkin jokeen olisi, mutta en ole onnistunut sellaisia löytämään.
 |
| Hyppyyn valmistautumista. Otso on siis tietysti kuvassa ylhäällä - nähtyään kuvan tosin tuumasi tulleensa mukaan varmaan vahingossa :-) |
 |
| Tässä vielä tyylinäyte |
Sitten voi märkä reissu alkaa! Alkumatkasta edetään enimmäkseen kävellen joenpohjaa pitkin, uimataipaleita on muutamia. Ei tosiaan olla ainoita, mutta koko matka etenee kaikkien osalta hyväntuulisesti ja hyvässä järjestyksessä. Apua tarjotaan auliisti liukastelijoille, tai jos joku loikka muuten hirvittää. Porukka on varsin nuorta, eikä tällaisia eläkeikää lähestyviä pappoja muita näy maisemissa. Syykin siihen on aika selvä - joen pohja on todella liukas ja hankala käveltävä. Oikeastaan aina, kun luulee olevansa tasaisella pohjalla, jalka lipsahtaa sammaleiseen kiveen, ja loiskista vaan. Ei ihme, että järjestetyillä ja opastetuilla retkillä liivit ja kypärä ovat pakollisia varusteita. Tämä on ihan erilainen retki kuin Chillar-joen patikka, jossa kävellään turvallisesti tasaista joenpohjaa pitkin, ja matkalle osuu vain muutama uimakelpoinen lammikko.
 |
| Kosteaa puuhaa. |
 |
| Retkiselfie |
Matkan edetessä joki putoaa näyttävään kanjoniin, ja matkaa voi taittaa siitä eteenpäin valtaosin uiden. Tässä kohdassa tapahtuu kuvauksen kannalta harmillinen juttu, nimittäin vesitiiviin pussukkani vetoketjun vedin katkeaa, ja pussi on sitten loppumatkan kiinni, eikä kännykkää saa esiin kuvaamista varten. Onneksi vetoketju hajosi niin, että pussi oli kunnolla kiinni.
Aivan retken lopussa onkin sitten yllätys. Matka katkeaa jonkinlaiseen patoon, jonka päälle kiivetään käsivoimin, ja sieltä matka jatkuu kivistä liukumäkeä pitkin pitäen köydestä kiinni, jottei vauhti kiihdy liian kovaksi viimeiseen lampeen syöksyessä. Köysi on liukas nailonköysi, ja tekniikka on vähän hakusessa - onnistun vähän venäyttämään olkapäätäni, kun pidän liian pitkään köydestä kiinni enkä saa otetta irti ajoissa, ja hiertymiä tulee kämmeneen runsaasti. No, nämä vaivat menevät muutamassa päivässä ohi.
Onnittelen kuitenkin itseäni siitä, että sain itseni kammettua omin voimin muiden avustamatta padon päälle, ja jonkin verran aplodejakin tulee nuorisolta. Kaikki ovat edelleen vankkumattoman hyväntuulisia, vaikka jono padon päälle on pitkä (seisomme vedessä puolisen tuntia vuoroamme odottaen) eikä minkäänlaisesta jonotusjärjestyksestä ole tietoakaan. Ne menevät ilmeisesti ensin, joilla on kiirettä.
Loppureissu onkin sitten rauhallista uintia, kunnes tullaan pienelle hiekkarannalle joen päässä. Rannalle on mahdollista myös laskeutua suoraan Ermitan luota uintireissulle, jos vesipatikka ei huvita.
 |
| Loppuliuku |
Yhteenveto: yllättävänkin haastava retki, mutta samalla superhauska. Noin 1500 metrin matkaan kului aikaa 2.5 tuntia!
