sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Aurinkorannikon patikkablogi 9: kierros Kaapelivuoren ympäri

Kävelty 18.2.2017


Kaapelivuori "Calamorro" hallitsee Benalmadenan maisemaa kaupungista pohjoiseen päin katsottaessa. Sen kautta kulkevat melkein kaikki seudun patikkareitit, ja paikka tulee myöhemmin tutuksi tämän blogin myötä. Vuoren päälle pääsee kaapelihissillä, mutta sehän olisi aivan liian helppoa...


Maisemat ovat upeat, Google kääntäjän sanoin:


"Kävijät, joille sattuu hyvä onni ja selvä päivä, voivat nähdä Gibraltarin ja Afrikan rannikon".

Ihan niin selvää päivää ei kohdalle sattunut, mutta syntyi ajatus improvisoida patikka ja katsoa, pääsisikö vuoren ympäri kävelemään käymättä huipun kautta.


Koska tätä retkeä ei ole kuvattu missään tuntemassani oppassa, käyn sen läpi kartan avulla ks. punainen viiva ja nuoli kiertosuunnan mukaan:



Punaisella viivalla merkitty reitti. Lähtö kaapelihissin vierestä, nousu kivikirkolle josta kierto vastapäivään ylös vuorta reitille R1, alas reittiä R2 ja keltaiselle yhdyspolulle joka vie taas kivikirkolle R1-reitin suuntaan.

Patikan alku löytyi aikaisemmin kaapelihissistä bongaamastani tienpätkästä, joka päättyy moottoritien pohjoispuolelle aivan hissiradan viereen. Ajo osittain puomin sulkeman tienpätkän läpi "Area restricto" merkin ohi, pysäköintikieltomerkki, keltainen sulkuviiva ja siitä löytyy mainio parkkipaikka. Espanjalainen tapa pysäköidä tarttuu nopeasti ja välillä ikävin seurauksin, mutta siitä lisää kun aloitan blogin, jossa kerron espanjalaisesta elämänmenosta suomalaisin silmin muuten kuin patikkanäkökulmasta. R1-polun alku olisi ollut varmempi paikka aloittaa retki.


Polku alkaa jyrkkää betonitietä pitkin, joka muuttuu pian hieman loivemmaksi mutta kiviseksi.. Kaapelihissejä kulkee ylös ja alas, matkustajien mielestä olemme vähintäänkin yhtä erikoinen nähtävyys kuin hissit meidän näkökulmastamme. Kamerat käyvät puolin ja toisin!







Noin puolen tunnin nousun jälkeen matka tulee kivikirkolle, jossa voi tehdä välinnan kävelläkö reittiä myötä- tai vastapäivään. Jos haluaa välttää liikaa auringonpaistetta (kuten useimmat halunnevat), kannattaa aamupäivällä lähteä myötäpäivään ja iltapäivällä vastapäivään. Kello on jo 14, valitsemme jälkimmäisen reitin.


Varsin usein Espanjassa on keskellä pitkää nousua jonkinlainen temppeli valamassa uskoa uupuneeseen vaeltajaan.
Nousu jatkuu loivempana miellyttävää hiekkapohjaista polkua pitkin, ja alas aukeaa hieno näkymä kotikaupunkiin ja kotiin Espanjassa (merkittynä kuvaan).


Espanjan koti on merkattu tähän kuvaan.
Pitkän mutta hyväpohjaisen nousun jälkeen saavutaan asfaltoidun tien varrelle kyltille, jossa on ehkä vähemmän houkutteleva nimi "Arroyo de los Muertos", Kuolleiden virta. Varoituksesta huolimatta päätämme jatkaa tien yli ja patikoida polkua vuoren länsireunaa pitkin takaisin.


Espanja osaa aina yllättää, vuoren toiselta puolelta on lohkaistu pois melkoinen määrä kalkkikiveä. Näky on vähän surullinen, mutta samalla jotenkin vaikuttava.



Miten valtava määrä kiveä täältä on lähtenyt ja minne?


Teksti "Arroyo de los Muertos" alkaa saada selityksensä, sillä polku huononee R2-kyltin myötä jonkinlaiseksi pehmeällä hiekalla pohjustetuksi kivikoksi. Keltaisellä karttaan merkityllä yhdyspolulla (merkitty "R1", puomi merkitsemässä ehkä kiellettyä kulkua tai vastaavaa) tunnelmaa kruunaa jyrkästi alas pudottava rinne. Pakko keskittyä katsomaan jalkoihinsa, eikä mielellään muualle..


Kivikkoisella yhdyspolulla on paikoin jyrkkiä pudotuksia, valtaosin kuitenkin piikkipensaat reunustavat tietä.


Hieman erikoiseksi luontotunnelman tekee alhaalla jylisevä Autopista. Jotenkin on outoa olla niin lähellä kaupunkielämää, ja toisaalta ihan toisessa maailmassa.


Autopista on ikään kuin toisesta maailmasta tänne heitetty.


Reittivalinta on onnistunut sillä polku on kuitenkin käveltävissä ja vuoren pystyy kiertämään ympäri. Pian ollaan taas kivikirkolla. Vuorossa on enää tiukka alamäki, joka hieman koittelee polvia.


Liisillä on henki päällä, ja jään kuvaustaukoineni kauas taakse.


Perillä odottaa iloinen yllätys, auto on tallessa eikä siihen ole ilmaantunut epämääräisiä sakkolappuja. Puomikin on auki.


Yhteenvedon paikka:


Tähdet: ****


Varusteet: onnistuu lenkkareissa, mutta paluumatkan upottava hiekka ja kivikko olisivat mukavammat kunnollisissa  varrellisissa vaelluskengissä.


Eväät: Jos tekee 15 minuutin lisänousun vuoren huipulle, löytyy ravintola. Muuten omat eväät.


Huomattavaa: Paljon variaatioita ja kuusi merkittyä reittiä (R1-R6), joita pitää kokeilla tulevaisuudessa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti