Joskus on mukava valita patikkaretkille "tukikohta" oman kodin ulkopuolelta. Tällä kertaa valinta onnistui täydellisesti! Pienessä Canillas de Albaidan kylässä aivan luonnonpuiston "Sierras de Tejeda, Almijara y Alhama" kupeessa sijaitsee suomalaisen pariskunnan pitämä pieni majatalo "Finca el Cortijillo"
www.cortijillohotel.com. Paikka tarjoaa täydelliset puitteet retkeilylle ja miellyttävälle lomanvietolle kauniissa vuoristomaisemissa.
Majatalossa on viisi eri värimaailmoilla sisustettua huonetta: "Oliivi", "Laventeli", "Appelsiini", "Sitruuna" ja "Viinirypäle". Retkeilijä saa majapaikasta kartat ja reittiopastuksen, päivän kaikki ateriat tarvittaessa. Kokonaisuuden kruunaa suomalainen sauna ja iltauinti uima-altaassa, joka aukeaa vuoristoon ja Välimerelle. Annetaanpa kuvien puhua puolestaan.
 |
| Vuoren rinteellä sijaitseva finca on remontoitu täyden palvelun majataloksi. |
 |
| Majoitushuone "Sitruuna" |
 |
| Talon kookas mutta rauhallinen ja ystävällinen Topi-koira pitää huolta vieraiden turvallisuudesta. |
Ensimmäisen päivän kävely lähtee Canillas de Albaidan kylästä ja kiertää laakson siitä pohjoiseen Cajula-joen reunoja myötäillen. Joskin parin suunnistusvirheen vuoksi päädymme kiertämään laakson pääosin joen yläpuolella kulkevaa tietä pitkin, mutta maisemat ovat silti hienot.
 |
| Kylä uinuu iltapäivällä |
Kylästä laskeudutaan kivettyä jyrkkää polkua pitkin roomalaisen sillan luokse ylittämättä sitä kuitenkaan.
Sillan luota käännytään kohti valkoista vanhaa myllyä. Ilmeisesti polku olisi jatkunut tästä joen vartta pitkin, mutta se ei ollut helposti havaittavissa, joten päädyimme nousemaan jyrkän mäen ylös laaksoa kiertävälle hiekkatielle. Pian Canillas de Albaidan kylä siintelee takana.
 |
| Lisää kuvateksti |
Loppumatka onkin sitten miellyttävä taivallus hyväpohjaista tietä pitkin. Tietä reunustavat oliiviviljelmät.
 |
| Oliivit alkavat vaihtaa väriä. Niiden keruuaika alkaa joulukuussa, mutta vaihtelee alueittain ja lajikkeittain. |
Paluumatkalla jää jälleen joen varteen vievä risteys havaitsematta, joten retki päättyy pikkukylän korkeinta mäkeä hallitsevalle kauniille kirkolle.
Maukkaalla illallisella kelpaa suunnitella seuraavan päivän retkeä, jonka on tarkoitus olla hiukan haastavampi. Illan kruunaa puulämmitteinen sauna ja iltauinti!
 |
| Tuntuu erikoiselta katsella saunan ikkunasta välimerellistä vuoristomaisemaa. |
Toisen päivän kävely alkaa läheisestä Competan kylästä, Torroxiin vievän maantien varrelta noin kilometri kylästä itään. Matka nousee autolla kuljettavaa tietä pitkin mäkeä seuraillen kylttejä "Casa de la Mina". Lopulta noustaan näköalapaikalle "El Puerto del Collado", josta on huimaavan hienot näkymät asumattomaan vuoristoon ja Välimerelle saakka.
Puerto Colladosta matka jatkuu edelleenkin El Casa del Mina - kylttejä seuraillen. Näköalapaikalta valitaan tie, joka lähtee yksinäisen komean männyn vierestä ja kulkee laaksoa ympäröivällä harjanteella.
 |
| Maisemat ovat jälleen hienot, kuinkas muuten |
Lopulta saavutaan "El Casa del Mina" hotellille. Netistä löytyy paljon esitteitä kyseisestä viihtyisästä vuoristohotellista ja joillakin sivustoilla voi yrittää varata sieltä huoneenkin. Matkailijan pettymys voi kuitenkin olla paha, sillä todellisuudessa hotellia ei koskaan ole avattu ja se on jäänyt vain kummittelemaan erilaisille matkailusivustoille.
 |
| Huonevaraus käyttämättömästä kummitushotellista voi aiheuttaa melkoisen yllätyksen. Kuva on esitteestä - hotelli nököttää korkean lukitun aidan takana. |
Hotellin tenniskenttä on yhtä kummitusmainen kuin itse hotellikin. Paikka on kuitenkin hyvä painaa mieleen, sillä kentän kohdalta reitti kääntyy alas kohti Torrox-jokea.
 |
Kummitusten tenniskenttä
|
|
| Ratsastajia hotellilta alas johtavalla tiellä. |
Lopulta saavutaan joen uomalle ja kävellään sen yli voimalaitokselle, joka vaikuttaisi erinomaiselta piknik-paikalta. Lokakuun lopun ilma on käynyt varsin helteiseksi, mutta joki viilentää miellyttävästi lämpötilaa.
 |
| Hyvä piknik-paikka |
Voimalasta edetessä saavutaan pian tienhaaraan, josta vasen osoittaa El Albuchal-kylään. Tänne ei käännytä, vaan matka jatkuu joen toisen kerran ylittäen sen oikeanpuolesta reunaa pitkin. Tällä kertaa kengät on riisuttava!
Loppumatka ei sitten menkään ihan rallatellen, sillä hotellista opastettu oikopolku takaisin jää löytymättä ja kävely jatkuu Torrox-kylään asti. Sieltä käännytään kohti Competaa pitkin autotien oikealla puolella kulkevaa paikallistietä. Lokakuun lopun helle alkaa olla melkoinen, mittari kipuaa 28 lämpöasteeseen, ja matkaan varattu litran vesimäärä täysin riittämätön. Viiden kilometrin mittainen loppunousu tuottaa aika lailla vaikeuksia.
No hengissä siitäkin selvittiin, perillä olo on kuin Topi-koiralla.
 |
| Hohhoijaa |
Yhteenveto: Aivan erinomainen majapaikka luontoretkeilijälle ja viihtyy siellä vaikka vain elämästään nauttien ja lähikyliä katsellen. Paikalliset polut on merkitty yllättävän huonosti ja kannattaa tutustua etukäteen huolella patikkaoppaaseen Guy Hunter-Watts: Walking in Andalucia, jossa reitit on kuvattu. Sen saa lainaksi majatalosta.
Jälkimmäisen reitin tosin väitetään oppaassa olevan 12 kilometriä, mutta mittariin kertyi yli 20 kilometriä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti