Aurinkorannikon patikkablogi 39: Uusia polkuja ja kolkkoja kyliä Sierra Nevadassa

 Kävelty: Torstai 30.3.2023

Edellisenä päivänä olin ollut suomalaisen Mariannen vetämällä patikalla Almunecarin lähistöllä (blogi 38: Nudistirannalta vartiotorneille). Retken lopuksi sain ehdotuksen, josta en voinut kieltäytyä: lähtisinkö seuraavana päivänä "koekävelijäksi" Sierra Nevadaan reitille, jonne hän aikoo pääsiäisen jälkeen viedä ryhmän. Harva opas haluaa viedä ryhmiä reiteille, joita ei ole itse etukäteen käynyt tiedustelemassa. Eipä tarvinnut pitkään harkita varsinkin, kun olin jo etukäteen päättänyt yöpyä Almunecarissa hotellin loistavan buffet-illallisen ja lämmitetyn uima-altaan houkuttelemana.

Patikka lähtee liikkelle Yátorin kylästä, jonne on Almunecarista 1.5 tunnin automatka. Matkalle osuu kaunis, mutta hieman erikoinen nähtävyys: valtavan kokoinen keinojärvi Embalse de Rules, joka rakennettiin turvaamaan rannikon kaupunkien ja viljelysten vedensaanti. Järvi saatiin kyllä valmiiksi, mutta rahaa ei riittänyt enää kastelujärjestelmien rakentamiseen - ja siinä se nyt nököttää kauniina, mutta toistaiseksi tarpeettomana. Jonkinlaista virkistyskäyttöä altaalla kuitenkin on kesäaikana.

Komea tekojärvi on odottanut käyttöään vuosien ajan.

Monien mutkien jälkeen Yátorin kylä  löytyy, ja auto parkkeerataan keskustaan Plaza Espanalle. Tämän kylän Plaza Espana on kyllä vaatimattomin, mitä olen nähnyt...  Kylässä vallitsee muutenkin vähän erikoinen tunnelma, sillä tuntuu, että puolet taloista on myynnissä... myös hollanniksi. Täältä on täytynyt poistua jonkun suurehkon yhteisön, kun kylttejä tuntuu olevan joka talossa.

Valtaosa kylästä tuntuu olevan myynnissä - espanjaksi, englanniksi ja hollanniksi.

Kylästä pois reitille vievä polku löytyy helposti (Calle de la Ermita) ja siitä ylös seuraavaa katua pitkin (Caminita Montenegro).

Alkumatkalla on mielenkiintoisella tavalla romahtaneita kalliomuodostelmia.

Aivan, kuin joku olisi täältäkin haukannut palan pois.

Kasvibongauksiakin tehdään!

Tuoksusta ei voi erehtyä, kamomilla

Uuden sadon manteleita. Vastahan ne olivat kukassa.

Saavutaan Montenegron kylään, joka ei ole koolla pilattu. Siellä on kuitenkin oma kappeli, ja ilmeisesti jokaiselle asukkaalle oma penkki!

Tässä Josen oma penkki, mutta Concha taitaa olla siestalla.

Mariannen oma penkki, Abelardo puuttuu.

Matka jatkuu ylellisesti, sillä kylästä ylöspäin nouseva tie (jolle ei kenelläkään luulisi olevan asiaa) on päällystetty ja siellä on peräti katuvalot!

Matka jatkuu ylellisesti päällystettyä tietä pitkin, valotkin löytyvät

Pian tullaan kuitenkin enteellisesti kyltille "Golco", ja päällystetyltä tieltä käännytään ylös vuoren rinnettä vievälle polulle.

Tästä lähdetään suuntaamaan kylään, jonka nimi on enteellisesti Golco.

Vaikka rannikolla on kuivaa ja vesivarastot vähissä, niin Sierra Nevadassa on ollut luminen talvi. Sulamisvedet tekevät maastosta viljavan.

Reitillä on paljon pieniä vesiputouksia ja lampia.

Ehkä veden paljoudesta johtuen reitillä on myös paljon maanvyörymiä.

Taas saa olla tarkkana, minne jalkansa laittaa.

Mäkeä kiivetään ylös... ja ylös... ja taas ylös. Alkaa olla maaliskuuksi aika kuuma, lämmintä on lähes 30 astetta.

Mikähän näitä mäkiä pistää nousemaan, mutta aina on kivaa.

Lopulta saavutaan Golcoon. Alkuperäinen idea on kiivetä terassimaisesti rakennetun kylän yläkertaan asti katsomaan, olisiko siellä esimerkiksi kahvilaa, jossa tuleva opastettu ryhmä voisi virkistäytyä. Kylä vaikuttaa kuitenkin täysin autiolta, eikä kumpaakaan huvita kiivetä yhtään enempää ylös mäkeä, kuin on välttämätöntä...

Golcon kirkko. Ketään ei todellakaan näy missään.

Tehdään päätös lähteä takaisin alamäkeen kohti Yatarin kylää. Vajaan kilometrin jälkeen vastaan tulee Y-risteys, jonka oikeasta haarasta käännytään alaspäin. Ymmärrys tästä asiasta tulee aika monen yrityksen ja erehdyksen jälkeen, jalat ovat aivan savessa kun on yritetty oikaista matkaa monenlaisia peltoja pitkin.

Tämä Y-risteys jäi huomaamatta ylöspäin mennessä, ja sitten se jäi huomaamatta alaspäin palatessakin. Mutta tästä siis oikealle.

Lopulta aletaan olla taas alhaalla asutuksen parissa! Muutaman aika märän jokiuoman yli pitää loikkia palatessa, mutta pieni kastuminen tässä kuumuudessa on vain plussaa.

Kiva olla välillä menossa alaspäin.

Loppumatkalle on ystävällisesti siroteltu virkistäytymispisteitä.

Pullotettu vesi riittää, mutta nuppia pitää kastella kuten Formula-auton kumia ettei ylikuumene.

Takaisin Yatarissa! Hieno reissu, toivottavasti pääsen ensi talvenakin koevaeltajaksi uusiin maisemiin!