Aurinkorannikon patikkablogi 2: metsä, jota ei ollutkaan

Entrerrios - metsä, jota ei ollutkaan

Kävelty: 8.11.2016, 10 km, 3 tuntia, 300 metriä nousua / laskua

"Fuengirolan keskustasta noin 14 kilometrin päässä löytyy rauhan ja luonnonkauneuden satama, joka on säilynyt kuin ihmeen kaupalla. Täällä näet Costa del Solin kauneimpia korkkimäntykukkuloita. Tämä villikukkien satumaa on rikas elinympäristö linnuille". Patikkaoppaan innoittamana lähdemme tutustumaan tähän satumaahan aivan pienen ajomatkan päässä.

Tämä patikka alkaa Entrerriosin kylän vanhan majatalon luota, joka toimii nykyään kyläkouluna ja kaupunkimaatilana. Postilaatikot ovat hauska nähtävyys.

Koululta lähtee kuja pohjoiseen, jota reunustavat oliivi- ja sitruspuut sekä espanjalaiseen tyyliin räksyttävien vahtikoirien laumat. Kulmahampaiden vilkkuminen saa toivomaan, että verkkoaidassa ei ole koiran mentäviä reikiä... Pihojen kukkaloistoa täytyy ihmetellä, onhan kuiva kesäkausi lopuillaan.

Pienten suunnistusvaikeuksien jälkeen - hiekkapolku oli muuttunut betonoiduksi - laskeudutaan alas Arroyo del Laurel - purolle. Täällä odottaa retken varsinainen yllätys -  ikimetsien sijasta puron reunalla aukeaa maisema, jota hallitsee muutama mustunut puunrunko. Pienestä kyltistä löytyy tieto, että koko metsä on muuttunut tuhkaksi valtavassa metsäpalossa vuonna 2012! Puroa seuraileva maantiekin on kadonnut.

Pienen pettymyksen jälkeen uteliaisuus voittaa: miten maisema on voinut kokea näin totaalisen muodonmuutoksen. Maantien katoaminen näkyvistä ei varsinaisesti haittaa, sillä "puron" pohja on täysin kuiva muutamaa yksittäistä lätäkköä lukuun ottamatta. Kunnon patikkakengät pääsevät kivikossa oikeuksiinsa.

"Puron" pohjaa seuraillen polku alkaa pikkuhiljaa nousta harjannetta pitkin. Korkkipuista ei todellakaan ole tietoa, mutta nyt polkua reunustavat pian sadonkorjuuvaiheeseen tulevat avokadoviljelmät. Voitamme houkutuksen poimia muutama herkullinen eväspala matkaan!

Harjanteen päällä aukeavat maisemat palkitsevat pienen kiipeämisen vaivannäön. Tuoreet viljelmät ovat siististi hoidettuja, ja seutu vaikuttaa elinvoimaiselta toisin kuin monet muut Aurinkorannikon patikkareitit, joiden varrelta kylät ovat kadonneet ja istutukset hoitamattomina villiintyneet.

Polku palailee takaisin etelään päin laakson itäreunaa, jossa on paljon mukavia piknik-niittyjä. Tunnelma on varsin leppoisa, ja aurinko hellii kävelijöitä.

Iloinen yllätys on kyläkoululla toimiva pieni ravintola, josta saa juuri pikkunälkään sopivat herkulliset Boquerones ennen kotiinpaluuta!

Kenelle sopii: ei vaadi kovaa kuntoa, mutta osin kivikkoisen reitin vuoksi kunnon jalkineet pitää olla.

Milloin: Sopinee myös hellepäivälle, koska polku kulkee osin varjossa ja levähdyspaikkoja on. Vettä tai ruokaa ei saa matkan varrelta.

Parasta: kauniisti hoidetut rehevät viljelmät (kun niitä korkkipuita ei ole enää nähtävillä...)