Aurinkorannikon patikkablogi 3 - Tapaninpäivänä Gibraltarin ympäri

Vain kuuden neliökilometrin kokoinen Gibraltarin siirtokunta jakaantuu mielenkiintoisesti kahteen osaan: länsirannalla on pieni, vilkas brittityylinen kaupunki, ja itärantaa hallitsee kookas kalkkikivikallio, jonka korkein kohta kohoaa yli 400 metrin korkeuteen. Patikkaretken kannalta itäpuoli on ehdottomasti "se juttu".


Matka Benalmadenasta sujuu kätevästi Autopistaa pitkin alle puolessatoista tunnissa. Auto kannattaa ainakin villkkaina päivinä jättää Espanjan puolelle parkkialueelle ja kävellä rajan yli, autojonot voivat muodostua pitkiksi ja parkkipaikat ovat kortilla Gibraltarin puolella.


Matkan  jatkuessa kevyiden rajamuodollisuuksien ja passitarkastuksen jälkeen onkin syytä varovaisuuteen, ettei törmää nousevaan tai laskeutuvaan suihkukoneeseen. Ainoa niemelle vievä tie  risteää lentokentän kiitoradan kanssa! Odotamme kiltisti vuoroamme muiden kanssa.

Gibraltarille saapuessa kannattaa varoa lentokoneita, tie kulkee kentän yli

Kaupungin puolelle tultua on hyvä soitella kuulumiset kaukaiseen kotimaahan.

Kävely jatkuu kaupungin kävelykadun Main Streetin alkuun Casemates Squarelle, josta alkaa kiipeäminen ylöspäin ensimmäisenä maamerkkinä maurilainen linna 1300 - luvulta. Nähtävyyksiä olisi reitin varrella paljon, mutta päivän kävelysuunnitelma on aika kunnianhimoinen joten jatkamme tietä ylöspäin vain pieniä eväs- ja juomataukoja pitäen.

Polku nousee jyrkästi sotien aikaisia luolastoja ja tykkipattereita sivuten. Maisemat kaupungin suuntaan paranevat koko ajan!

Kieltämättä vuorelle olisi ollut helpompiakin tapoja päästä, mutta valinta käyttää omia jalkoja ei kaduta ollenkaan.

Köysiradan huipulla odottavat myös saaren ehkä kuuluisin nähtävyys, puolivillit magotit eli beriberiapinat. Gibraltarin Upper Rock on ainoa paikka Euroopassa, jossa elää villejä apinoita. Välillä populaatio oli kadota kokonaan, mutta nykyään suojelun ja ruokinnan avulla populaatio on päässyt kasvamaan turhankin isoksi ja aiheuttaa hieman häiriötä ympäristössään. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että yhdenkään apinan ruumista tai luurankoa ei ole koskaan löytynyt. Niillä täytyy olla oma salainen hautausmaa jossain vuoren onkalossa. No, hauskan näköisiä ne ovat, mutta kaikista tavaroista kännykästä alkaen on syytä pitää kunnolla kiinni, koska ne vaikuttavat kovasti kiinnostavan. Rohkeimmat hyökkäilevät kulkijoiden kasseille ja yrittävät avata niiden vetoketjuja evästä saadakseen.

Magottiapinat ovat vähän vaarallisenkin tuttavallisia, kännyköistä ja kasseista on syytä pitää hyvin kiinni

 Mietiskelijä

Autokyytiin haluavat

 Murjottaja

Joo joo, kuka näistä olen minä.

Apinoiden planeetalta matka jatkuu kohti Välimerenportaiden alkua. Vanhat niemen itäpuolelle laskeutuvat portaat on osin restauroitu 10 vuotta sitten, ja portaiden vieressä hankalimmissa paikoissa on köysi josta voi käsin pitämällä hakea kululle varmuutta. Vähän silti huimaa välillä, pudotus on jyrkkä.

Mihin se polku voi mennä?

Jo helpottaa

Paluumatkalla portaiden muuten hiljaisen äänimaailman täyttävät keltajalkaiset etelänharmaalokit.

Portaiden päätyttyä Engineer's Roadia pitkin Cable Carin lähtöpaikalle, siitä Main Streetiä pitkin taas kiitoradan yli passitarkastukseen ja Espanjan kotia kohti.

Hieno lenkki!

Kävelty: 26.12.2016

Nousua ja laskua: 700 m

Huomattavaa: Jyrkkä nousu pohjoisrinnettä ja lasku etelärinnettä. Jos on polvivaivaa, kannattaa mennä toisin päin, portaiden laskeutuminen voi muuten olla hankalaa.

Eväät: Vähän yllättäen pitää olla mukana, ylhäällä vuorella ei ole mitään ravintoloita tai edes kojuja ainakaan talvella.

Tähdet: *****