El Caminito del Rey, "Kuninkaanpolku" on yksi maailman tunnetuimmista vaellusreiteistä. Vain 7.7 kilometrin pituisesta reitistä 3 kilometrin osuus kulkee huimaavan jyrkkää vuorenseinämää pitkin tarjoten unohtumattoman hienoja näkymiä ylös vuorille ja alas rotkoon.
Alkuperäinen Caminito rakennettiin vuosien 1901-05 välisenä aikana helpottamaan läheisen vesivoimalan huoltotöitä ja materiaalikuljetuksia. Kuninkaanpoluksi reitti ristittiin vuonna 1921, kun kuningas Alfonso XIII saapui paikalle vihkimään käyttöön Conde del Guadalhorce-padon ja käveli reitin (tästä retkestä lisää myöhemmin).
Alkuperäinen Caminito oli valmistettu teräspalkkien tukemasta betonista. Vuosien mittaan reitti rappeutui, betoni alkoi lohkeilla, ja lopulta lukuisten kuolemaan johtaneiden putoamisten jälkeen reitti suljettiin kokonaan yleisöltä, kunnes se vuonna 2015 avattiin kokonaan uusittuna. Tämän jälkeen siitä on tullut yksi Andalusian suosituimmista nähtävyyksistä.
Edelleenkään reitti ei sovellu huimaukseen taipuvaisille, mutta polku on reunustettu niin, että tahaton putoaminen siltä on mahdotonta. Säännöt ovat silti tarkat: toisin kuin useimmilla muilla reiteillä, täällä kuljetaan tiukasti ryhmissä kypärät päässä. Reitti on alle 8-vuotiailta kielletty, ja selfiekeppejä ei saa käyttää. Niiden käyttö on aiheuttanut kuuluisalla Rondan sillalla putoamisia viime vuosinakin.
Matkaan! Reitti alkaa pohjoiselta sisäänkäynniltä "El Kiosko" ravintolan lähettyviltä, josta kävellään tunnelin läpi ja polkua pitkin Caminiton lähtöpaikalle. Tämä osuus on kuvattu blogissa 24.
Ryhmät kootaan lähtöpaikalle, ja tullaan putoukselle, jonka päällä kuohuva vesi höyrystyy.
Retki alkaa kallionseinämää myötäillen. Kuvat puhukoon puolestaan...
Toisella puolella rotkoa kulkee käytössä oleva junarata Malagasta Sevillaan ja Rondaan. Tämä junamatka on tehtävä tulevaisuudessa.
Saavutaan mielenkiintoiselle paikalle, Kuninkaan sillalle. Silta on saanut nimensä siitä, että kuninkaallisen vierailun aikana oli kerrassaan kurja sää, niinpä kunkku lopetti retken kesken ja päätti siirtyä siltaa pitkin rotkon yli junan kyytiin.
 |
| Tässä kohden kunkku sai reissusta tarpeekseen ja siirtyi rotkon toisella puolella odottavan junan kyytiin. Itse olisin ehkä miettinyt vielä hieman. |
Nyt ei löydy vapaaehtoisia junalle menijöitä, joten matka jatkuu polkua pitkin. Saavutaan laaksoon jossa on mukava levähtää tasanteella ja hymykin on herkässä.
Ei siinä vielä kaikki. Matka jatkuu yhä huimempana kohti loppuhuipennusta.
Eteläiselle uloskäynnille tullessa ylitetään vaijerisilta, joka heiluu iloisesti kun rotkossa tuulee kovasti.
Sitten vuorossa on enää kiipeäminen rotkon toista reunaa ylös Ardalesin kaupunkiin. Tämä onkin matkan ainoa kohta, jossa tulee hieman fyysistä hikeä selkään. Kaupungista lähtee 30 minuutin välein bussi takaisin lähtöpaikalle.
 |
| Adios, Kuninkaanpolku! |
Yhteenveto. Kokonaismatkasta siirtymisineen tulee selvästi pidempi kuin itse polun pituus. Lippu etenkin sesonkiaikana on syytä varata jopa kuukausia etukäteen, paikan päällä lippuja on harvoin saatavilla. Maisemiltaan unohtumattoman hieno reitti, mutta suosionsa vuoksi ruuhkautunut ja samaan autiuden tunnelmaan ei pääse kuin useimmilla muilla reiteillä, joissa harvoin tapaa muita vaeltajia. Putoamisvaaraa ei ole, mutta korkean paikan kammoinen voi kokea reissun epämiellyttävänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti