lauantai 6. huhtikuuta 2019

Aurinkorannikon patikkablogi 24: Vuorikauriita ja tekojärviä

Kuninkaapolku, El Caminito del Rey, on Espanjan kuuluisin patikkapolku ja yksi maailman must-walk patikoista. Sinne pääsy on kuitenkin rajoitettua ja lähdöt äärimmäisen varattuja, vuoromme olemme saaneet tilattua huhtikuun loppuun. Sitä odotellessa lähden ottamaan samoihin maisemiin tuntumaa "Pikku Caminitolle", kauniille reitille joka kulkee Kuninkaanpolun ylä- ja pohjoispuolella. Se on maksuton, monipuolinen ja suuren osan matkaa saa kävellä omassa rauhassa.

Saapuminen ja parkkeeraus tapahtuu Kuninkaanpolun Pohjoisen sisäänkäynnin luona, ja lähtöpaikkana toimii tunnettu ravintola ja virvoittelupaikka El Kiosko.


Kioskosta kävellään loivaan ylämäkeen parisataa metriä, samalla voi ihailla Gaitanejo-tekojärven maisemia. Niitä katsellessa tulee mieleen ehkä vähän kerettiläinen ajatus että kaikki järvet ovat syntyneet jotenkin, mitäpä siitä jos tämä kaivinkoneiden työn tuloksena. Huonompaankin niitä voisi käyttää.

Embalso de Gaitanejo
Jo kättelyssä käy ilmi, että neopreeni-uimapukua viileää vettä varten ei olisi kannattanut kuljettaa tänne, koska ne samoin kuin muut uimavempeleet ovat kiellettyjä seeprasimpukoiden leviämisvaaran vuoksi.


Reitti Caminiton pohjoiselle sisäänkäynnille (Caminito kävellään aina suunnassa pohjoisesta etelään) lähtee aika huonosti merkatulta luolan suulta, kävelen vahingossa kerran sen ohi. Taskulamppu (vaikka kännykän) olisi hyvä olla, keskellä pimeää tunnelia pimeät kävelijät törmäilevät toisiinsa.

Salaman valaisemasta tunnelista tulee kieltämättä vähän mieleen kolonoskopian näkymä.
Tunnelin uloskäynnistä kävellään hetken alamäkeen Guadalhorce-joen rantaa pitkin.

Rio Guadalhorce
Jos olisi kiire Kuninkaanpolun Check-in paikalle niin tästä jatkaisi alaspäin joen vartta pitkin, mutta nyt onkin tarkoitus tutustua maisemiin hanhikoppikotkan perspektiivistä. Sisäänkäynnille vievältä polulta lähtee kaksi kyltein merkkaamatonta mutta kiinnostavaa pistoketta oikealle ylös rinteeseen noin sadan metrin välein. Ensimmäinen näistä kääntyy noin 300 metriä tunnelin suuaukolta oikealle hiekkatietä pitkin ja on helppokulkuinen, vieden reilun 500 m matkan Los Embalses-näköalapaikalle. Urbaanin patoamisen ja luonnon yhdistelmämaisema on tosi hieno.


Samaa polkua palataan alas Kuninkaanpolun portille vievälle polulle, ja reilun sadan metrin päästä tulee haastavampi polku oikealle ylös Mirador de las Buiteras (Hanhikorppikotkien) näköalapaikalle. Mainittuja lintuja kiertelee pään päällä toiveikkaan näköisinä. Alhaalla vasemmalla aukeaa varsinainen Kuninkaanpolku.

Kuninkaanpolku kiertelee alhaalla 
Taivaltaminen ylös noin 45 minuutin ajan palkitsee, sillä maisemat ovat todella komeat.


Taivas alkaa pilvistyä, ja tulee kiire alaspäin viiman käydessä aika purevaksi.

Sitten koittaa onni alamäessä. Reitille osuu harvinaisia vuorikauriita, jotka arkoina eläiminä pysyttelevät kaukana ihmisäänistä. Tämä yksilö kuitenkin tulee pahaa aavistamatta kulman takaa ja jähmettyy niin pitkäksi aikaa paikalleen, että saan kuvan otettua ihan lähietäisyydeltä.


Kaakkois-Espanjan vuorikauris (Capra pyrenaica hispanica) on vuohen lähisukuinen mutta paljon ketterämpi otus. Tämä yksilö on rakenteeltaan urosta paljon kevyempi naaras. Andalusiassa näitä elelee vuorien kätköissä noin 30.000 yksilöä. Populaatiot ovat kuitenkin niin pieniä, että niiden olomassaoloa uhkaavat taudit - ihotauti on tappanut pieniä populaatioita lähes kokonaan. Toivottavasti tämän otuksen laikukas turkki johtuu vain kesäturkkiin vaihtamisesta.

Huonommin on käynyt lähisukulaiselle, käyräsarviselle  Pyreneitten vuorikauriille (Capra pyrenaica pyrenensis) jonka viimeinen yksilö on nähty vuonna 2000 ja laji on ilmeisesti kuollut sukupuuttoon.

Mikä parasta, paikalle ilmaantuu vielä kaverikin. Sitten ne älyävät lähteä pakoon ja vauhdilla.


Harvinaisen kokemuksen jälkeen polku jatkuu alas mäkeä Caminiton lähtöpaikalle joka on jo suljettu, ja kääntyy siitä jyrkästi vasemmalle Guadalhorce-joen rantaa myötäillen.


Mukava reitti seuraileee alkuun joen rantaa, nousee kukkulalle ohittaen oikealle vanhat rauniot joista ei ole mitään infoa miltä ajalta ne ovat, saapuu lopulta takaisin tekojärvelle ja El Kioskolle.

Todella mukava reissu, josta voi tehdä hyvin helpon tai vähän vaativamman käymällä näköalapaikoilla polun varrella. Ravintola on retken alku- ja päätepisteessä, Caminiton sisäänkäynnillä on limu- ja jätskiautomaatteja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti