Alkuun varoitus: en suosittele tätä patikkaa käveltäväksi. Harjulle vievä sola on umpeen kasvanut ja todella vaarallinen, ylös johtava hiekkatie on blokattu korkealla aidalla ja piikkilangalla.
Vain kuutisen kilometriä Malagan keskustasta alkaa unohdettu luonnonpuisto "Parque Forestal de Malaga". Paikka on häkellyttävän syrjäinen ollakseen aivan kaupungin liepeillä. Valtaosaa teistä ei ole merkitty karttoihin, poluilla ei ole minkäänlaisia opasteita eikä ketään tule vastaan. Päivän kuluessa alkaa selvitä miksi.
Olen kävellyt tämän patikan edellisen kerran lokakuussa 2012 jolloin se meni suhteellisen vaivattomasti, mutta nyt olosuhteet olivat paljon haastavammat.
Patikka alkaa Guadalmedinajoen ylittävältä sillalta "Puente del Jardin Botanico", jonka läheisyyteen on hyvä parkkeerata auto tai saapua Malagasta bussilla 2. Matka jatkuu moottoritiesillan alitse, pian näkyy kyltti "Parque Forestal", siitä oikealle ja noin sadan metrin päästä käännös oikealla ruskean kiviaidan kohdalta, siitä 400 metriä ja ollaan rotkon "Arroyo de Mendele" suulla.
 |
| Seikkailu voi alkaa. Tästä lähtee Arroyo de Mendele -rotko kiipeämään korkeuksiin. |
Alkumatkalla on muutamia patoja jotka kiertää melko helposti mutta sitten alkavat ongelmat.
 |
| Padon ylitys |
Rotko on märkä ja kasvanut umpeen etupäässä myrkyllisiä oleantereita, joita ei tee mieli kovin paljon kosketella.
 |
| Tästä vielä jotenkin pääsee kiertämään |
Matka ylöspäin on hankala, mutta alaspäin mahdoton. Eteenpäin siis.
 |
| Sitten on pakko luovuttaa ja alkaa etsiä tietä pois rotkosta ylös harjanteelle. |
Lopulta nousu onnistuu ylös ruohikkoiselle harjanteelle, mutta kunnollisia maamerkkejä ei ole ja kännykkäkin näyttää sijainnin varsin epämääräisesti.
 |
| Mihinkä suuntaan... |
Sitten kuitenkin alkaa kirkastua. Näkyviin tulee hylätty viinitila Lager Mandelin, jonka muistan jo aikaisemmalta retkeltä lähes 7 vuoden takaa.
 |
| Tuonne päin. |
Huonokuntoinen rakennus, mutta loistava sijainti Malagan kupeessa. "Se Vende", myynnissä. Hetkeksi käy mielessä ajatus mitähän jos...
 |
| Tässä riittäisi pientä puuhaa. |
Viinitilalta matka jatkuu ylöspäin, maisema Malagaan hivelee silmiä.
 |
| Malaga lähellä mutta kaukana. |
Vuorossa on aika epämiellyttävä nousu, 110 korkeusmetriä 280 metrin matkalla. Sen selvittelee puuskuttaen vartissa, ja matka jatkuu kohti retken korkeinta kohtaa 543 metrin Alcuza-huippua. Harjanteen päällä purevan kylmä luoteistuuli uhkaa heittää patikoijan pois polulta, pysähdellä ei viitsi kun hampaat kalisevat kylmästä.
 |
| Ylöspäin vaan. |
 |
| Huipulla tuulee! |
Alkaa jyrkkä laskeutuminen alas rinteeltä. Jos oli ylöspäin tulo työlästä, niin jyrkästi alaspäin viettävä kivikko vieläkin hankalampi.
Koittaa paha pettymys - suurin toivein odottamani mantelipuuharjanne olikin palanut yläosastaan, ja kuuluisasta mantelimetsästä oli jäljellä vain hiiltyneitä runkoja. Toisaalta, joistakin palaneista rungoista sinnitteli ulos tuoreita versoja kukkineen joten ehkä vahinko ei ole korvaamaton.
 |
| Mantelielämys jäi ylärinteellä kokematta. |
Helmikuun alussa mantelisesonki alkaa olla ohi, mutta alempana vielä riitti ihasteltavaa valkoisissa ja vaaleanpunaisissa kukissa ja edellisen satokauden manteleista, jotka olivat oikein hyviä. Eipä ole ennen tullut syötyä itse poimittuja manteleita!
Alkaa laskeutuminen takaisin Malagan kaupunkialueellle. Limonero on tekojärvi, mutta kauniin näköinen silti.
 |
| Tästä suunta alas. Polku jäi palaneessa rinteessä löytymättä, joten kiipeilyksi meni jälleen. |
Jäähyväiset manteleille, joiden lyhyt sesonki kestää noin tammikuun puolivälistä kuun loppuun.
Paluu Malagaan kulkee pitkin hiekkatietä, joka on käsittämättömästi suljettu korkealla portilla ja piikkilanka-aidalla joten tänne ei käytännössä pääse. Joudun improvisoimaan puunrungoista portaat aidan molemmille puolille, jolloin onnistuu kiivetä piikkilangan yli housuja repimättä.
Yhteenveto!
Periaatteessa hieno patikka, mutta käytännössä aika mahdoton saavuttaa ainakin itäpuolelta. Tien sulkeminen on sääli, koska sitä pitkin voisi tehdä mukavia mantelipiknikkejä. Nyt on pakko yrittää löytää tiensä läpi viidakoituneen solan. Tosi jyrkät nousut ja laskut yläharjulle tekevät retkestä jaloille rasittavan.
Jos tänne yrittää, pitkälahkeiset housut, kunnon vaelluskengät ja sauva, käsineet tarvitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti