Aurinkorannikon patikkablogi 33: Karhunkierros andalusialaisittain

Uusi vuosi ja uusittu 2020 patikkalogo! Nyt kuvassa on entistä enemmän tuoppeja. Kiitos jälleen Kärt!

Vuoden ensimmäinen patikka on kaikin puolin ihanteellinen reitti kauniissa erämaamaisemassa. Itse asiassa maisema muistuttaa jossain määrin kotimaista erämaata ja esimerkiksi Karhunkierrosta, vaikka retki kulkeekin samaa polkua pitkin edestakaisin. Koko matka kuljetaan pitkin hyväpohjaista tietä seuraillen Guadalmina-joen reunaa, josta  retken alku- ja päätepisteenä oleva Benahavisin kaupunki saa juomavetensä. Korkeuseroa on vähän (150 metriä), eikä huimauspaikkoja ole ollenkaan. Reitin päässä on hieno eväspaikka tunnelmallisessa jokirannassa.

Matka alkaa Benahavisin pikkukaupungista, jonka 7000 asukkaasta reilusti yli puolet on ulkomaalaisia. Tämä näkyy mm. erinomaisena ravintolatarjontana. Auton voi jättää kylään, tai ajaa hieman sen pohjoispuolella olevalle parkkipaikalle, tai sitten voi ajaa aivan reitin alkuun reikäsillan luokse.

Aurinkoinen Benahavis jää taakse

Jos auton jättää kylän pohjoispään parkkipaikalle, lähdetään siitä suuntaamaan Calle el Barreroa pitkin joka tekee pienen mutkan kylän yllä ja suuntaa siitä suoraan pohjoiseen reitin alkuun. Sivutetaan kääntymättä oikealle keltainen opastekyltti "Sendero de las Libelulas", "Sudenkorentojen polku", josta sitten lisää blogin lopussa.

Pian saavutaan hauskan näköiselle betonisillalle, jossa on 10 pyöreää reikää. Oikealla näkyy pieni järvi ja pato. Valitettavasti järvessä uinti on kylteillä kielletty. Juuri ennen betonisiltaa käännytään vasemmalle, 50 metrin jälkeen ohitetaan metallinen portti ja valkoiset kivipylväät. Reitti kulkee yksityisellä maalla, mutta patikoitsijat ovat tervetulleita - kunhan pitävät koirat kytkettyinä. Tästä huomautetaan kyltein.

Patikka kääntyy vasemmalle ylittämättä reikäistä siltaa.

Puuaidalla ympäröity punakattoinen maatalo jää oikealle, ja vasemmalla on lammashaka.

Lampaat tulevat moikkaamaan.

Pian oikealla joen toisella puolella näkyy arabialainen torni, Torre Tramores.

Arabialainen torni

Polku tulee nyt joen varteen kulkien noin 50 metriä sen yläpuolella, ja loppuosan matkaa joki näkyy koko ajan tai ainakin kuuluu. Eksymään ei pääse!

Polku on koko ajan hyväpohjainen ja helppo kulkea.

Takavuosina Andalusiaa riivanneet pahat metsäpalot on viime vuosina saatu aika hyvin hallintaan. Tähän on auttanut paitsi parantunut sammutuskalusto, niin metsiin tehdyt leveät palokäytävät jotka omalta osaltaan estävät tuulen hallitsematonta leviämästä.

Palokäytävät auttavat metsäpalojen rajaamisessa.

Edessä aukeavat rakentamattomat erämaamaisemat ovat käsittämättömän hienot, näin lähellä asutusta!

Missään ei ole ristin sielua. Neljä ihmistä nähdään koko patikan aikana.

Joki mutkittelee välillä jyrkästi

Ihan ensimmäisenä ei kuvasta tule mieleen Andalusia.

Vaikka ollaan tammikuun lopussa, nahkakuulaa tekee välillä mieli viilentää joen hyvinkin raikkaalla vedellä.

Lopulta polku alkaa laskeutua yhä lähemmäs jokea

Kivikkoinen jokiranta

Lopulta (kuvaustaukojen kanssa 1.5 - 2 tuntia) saavutaan leirintäpaikkana toimivalle viheriölle, minkä jälkeen tie sulautuu puronuomaan. Täällä on mukava nauttia eväistä ja luonnon äänistä, kuuluu vain joen kohinaa ja lintujen laulua!

Tauon paikka

Polun päässä on myös hyvin säilynyt vanha kalkinpolttouuni.

Mitään haittaa siitä ei ole, vaikka kävellään samaa matkaa takaisin. Maisemat kestävät kyllä toisenkin katselun, ja näkymät ovat kuitenkin aika erilaiset paluusuuntaan katsellessa.

Jos reikäisen sillan kohdalla on vielä voimia tallella, voi nyt jatkaa patikkaa tekemällä sudenkorentokierroksen "Sendero de las Libelulas".

Kyltissä kerrotaan innokkaasti korentolajeista, mutta nyt tammikuussa ne kyllä loistavat poissaolollaan.

Korentopolkua seurailemaan!

Nyt kävelläänkin reikäsillan yli, ja käännytään ensimmäisestä tienhaarasta oikealle padon muodostamaa allasta seuraillen. Tänä vuonna sateet, pakkanen ja tuulet koituivat mantelinkukkien kohtaloksi, mutta mimosapuut kukkivat näyttävän keltaisina.

Akaasioihin kuuluvat mimosapuut kukkivat keskellä talvea.

Korentopolku kiertäisi lammen takaa kylän taakse, mutta päädyn nyt ylittämään padon ja tutkailemaan lintuja - joilta näköjään järvessä uinti ei ole kiellettyä.

Ehkä tämäkin merihanhi kerää voimia Suomeen muuttoa varten.

Padon jälkeen voikin kiivetä takaisin alkuperäiselle reitille ja suunnata kohti Benahavisin kylää.

Yhteenveto:

Askelia kertyi noin 20 000, ja nousua ja laskua 150 metriä. Ihanteellinen patikka, joka sopii kaikille - ja eksyminen on mahdotonta kun pitää huolen, että joki näkyy tai kuuluu vieressä. Tällä kertaa ei tullut pistäydyttyä ravintolaan, mutta lounas tai päivällinen kylässä retken jälkeen kruunaisi päivän!