Tämä Pizarran kaupungista lähtevä patikka sisältää hienoja panoraamamaisemia ja vaikuttavan lakipisteen El Santo -pyhimyspatsaalla 450 metrin nousun jälkeen. Retki on helposti järjestettävissä myös ilman autoa, koska Pizarra on toiseksi viimeinen pysäkki toisella Aurinkorannikolla kulkevista junaradoista, päätepysäkki on Alora. Juna Malagasta Aloraan kulkee parin tunnin välein.
Patikka alkaa rautatieasemalta BP-huoltoaseman ohi kyltin "Area Creativa" suuntaan. 400 metriä myöhemmin aukeaa eukalyptuspuiden reunustama piknikpaikka. Jyrkähköä mäkeä noustaan vasemmalla olevaa joen uomaa seuraillen, kunnes polku päättyy metallikettinkiin. Se ylitetään huolettomasti ja matka jatkuu!
 |
| Eukalyptuspuiden reunustama piknikpaikka |
Polku nousee edelleen jyrkästi mäkeä kierrellen ja myös patikoitsijoiden lämpötila nousee lämpökamerapotretin osoittamalla tavalla.
 |
| Hiki tulee! |
Pian retki tuntuu tulevan päätöspisteeseensä, kun vastaan tulee jyrkkä kallioseinämä. Sieltä löytyy kuitenkin mielenkiintoinen halkeama, jonne on rakennettu portaat. Tämän jälkeen hieno panoraamanäkymä avautuu kallionkielekkeeltä. Samalla saadaan jo ensimmäinen näkökontakti retken huippukohtaan El Santo -patsaalle.
 |
| Kyllä täältä hei pääsee |
 |
| Ystävällistä että täällä on portaatkin |
 |
| Miten se voi vielä olla noin kaukana! |
Paikoin on havaittavissa merkkejä, että täällä on ennenkin retkeilty.
Matka jatkuu vuoren rinnettä ylöspäin. "El Santo" -kylttejä on harvakseltaan reittiä opastamassa. Oikealla alhaalla avautuu mäntymetsä, joka myöhemmin keväällä olisi täynnä satakielten laulua. Nyt tammikuussa on vielä aivan hiljaista. Vielä ylempänä avautuu kuitenkin jo varma kevään merkki: tien reuna ja alhaalla olevat rotkot ovat valkeiden kukkivien puiden koristamat. Manteli on jo alkanut kukkia! Toinen yleinen puu on johanneksenleipäpuu, mutta ne jäävät nyt manteleitten varjoon.
 |
| Manteleita kasvaa joka paikassa. Niiden kukintasesonki on tammi-helmikuun vaihteessa, myöhemnmin keväällä niitä ei huomaisi. |
Lopulta alkaa häämöttää retken määränpää, El Santo -patsas.
 |
| Lähellä! |
 |
| Vielä lähempänä! |
 |
| Perillä! |
Tänne tulee ratsastussaattue pyhimystä juhlistamaan vuosittain Anadalusian päivänä 28. helmikuuta. Se olisi hauska nähdä, mutta maisemat palkitsevat nytkin jo vaivan. Hieno eväshetki patsaan juurella olevan retkeilymajan retkipöytien ääressä, ja unohtumattomat maisemat joka suuntaan.
Sitten alkaakin paluu oikopolkua pitkin takaisin Pizarraan, ensin noin 300 m takaisin samaa matkaa johanneksenleipäpuiden reunustamalle polulle, ja sitä vasemmalle alas kylän suuntaan. Paluumatka on tyypillinen veden muovaama kivikko, hyvät vaelluskengät ovat taas kerran nilkkojen turvana välttämättömät.
Yhteenvedon paikka!
Kävelty 20.1 2017
Tähdet: *****
Eväät: Ruokaa ei saa matkalta, syödä voi Pizarran kaupungissa. Vesipisteitä oli alkumatkalla piknik-alueella, mutta niistä ei irronnut vettä.
Varusteet: kevyet, mutta kivikkoisen paluun vuoksi kunnon vaelluskengät nilkkojen turvaksi.
Vaikeustaso: helpohko, ei jyrkkiä pudotuksia, nousukin aika maltillista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti