Aurinkorannikon patikkablogi 7: Rondan rotkokaupunki sammakko- ja lintuperspektiivistä

Kävelty 24.1.2017


Espanjan vanhimpiin kuuluvaa Rondan kaupunkia halkoo dramaattinen syvä El Tajo-rotko. Täällä ovat aikanaan viihtyneet ja inspiroituneet niin Ernest Hemingway kuin Orson Welleskin.


Tämä patikka tarjoaa mielenkiintoisen näkymän Rondasta alas rotkoon ja ympäröivään maastoon, ja sen jälkeen maaseutukierroksen edessä kohoavaa Rondan kalliota ihaillen.


Tie Aurinkorannikolta Rondaan mutkittelee Sierra Blancan kauniissa maisemissa. Itse Rondan kaupunki on yli 700 metrin korkeudessa, mutta tie käväisee vielä parisensataa metriä korkeammalla. On varsin kotoista! Nastempaa olisi tosin paikoin ollut nastat alla.

Aika liukkaan näköistä...

Itse patikka alkaa kahvitteluhetken jälkeen Rondan linja-autoasemalta, josta suunnataan rotkojyrkänteelle. Matkalla ohitetaan 1500-luvulta peräisin oleva Merced-kirkko sekä Espanjan vanhin varta vasten härkätaisteluita varten rakennettu areena vuodelta 1785.

Merced-kirkko

Härkäteema on kaupungissa näkyvästi esillä

Maisematerassin jälkeen (huikeita näkymiä kahviloista ja viinibaareista) siirrytään Hemingway-katua Rondan kuuluismman näkymän ääreen Puente Nuevo -sillalle (Uusi silta). Se on niinkin uusi kuin vuodelta 1788.


Silta yhdistää Rondan kaupunginosat kohoten yli sata metriä rotkon pohjasta. Näkymä on komea, mutta sillan historia on verinen. Ensimmäinen versio sillasta valmistui 1730-luvun alussa ja se rakennettiin valmiiksi 8 kuukaudessa. Hätäily ei tuonut mukanaan hyvää lopputulosta: silta romahti jo kuuden vuoden kuluttua vieden mukanaan viitisenkymmentä ihmistä. Uuden sillan rakentaminen alkoi vuonna 1751, ja sillan valmistuminen kesti tällä kertaa 42 vuotta. Silta on osoittautunut loistavaksi paikaksi heitellä alas erilaisia epäsuosiossa olevia väestöryhmiä: maurilaisia, kristittyjä, oikeistolaisia, vasemmistolaisia, vuoristorosvoja ja härkätaisteluissa loukkaantuneita hevosia. Viimeiset suurimmat massateloitukset sillalta pudottamalla tapahtuivat Espanjan sisällissodan 1936-39 aikana. Hemingwayn romaani "Kenelle kellot soivat" (1940) kuvaa kansallismielisten murhia, jotka Francon joukot heittivät alas sillalta. "Kuolema iltapäivällä" (1932) on taas kuvaus härkätaistelun historiasta ja perinteestä


Edelleen silta vaatii vuosittain urheja - sillalta hypitään tarkoituksella, ja turistejakin on pudonnut kurkottaessaan sillan matalan kaiteen yli hienon valokuvan toivossa.

Upealla sillalla on synkänpuoleinen historia.

Sillalta matka jatkuu oikealle kääntyvää tietä Maria Auxiliadora-aukiolle ja sieltä jäistä ja liukasta betonitietä pitkin kohti laaksoa. Pienen suunnistusvirheen vuoksi ajaudumme muurin viereen jäätyneelle, rotkoon viettävälle mutapohjaiselle polulle. Onneksi järki saa voiton ja käännymme takaisin ennen kuin rotko voi kirjata kolme uutta uhria voitokseen.


Kyllä tästä ei kannata mennä eteenpäin.

Tie laskeutuu alas Rondan laaksoon ja jatkuu kiertäen kattilamaista vuoristoa, joka ympäröi viljavaa laaksoa. Monien eksoottisten pikkulintuhavaintojen jälkeen mieltä ilahduttaa havainto yli kymmenestä valkopäisestä hanhikorppikotkasta, jotka päivystävät korkeuksissa kameran ulottumattomissa. Näkymät ylöspäin Rondaan ovat kerrassaan mainiot. Tieltä pitää huomata kääntyä vasemmalle takaisin ylös Rondaan päin vievää rinnettä hevostilan "Hacienda puerto de las muelas" kohdalla. Tässä tuli mentyä vähän vikaan...




Silta puolivälistä laaksoa nähtynä..

 

Ja nyt tähyillään Rondaa aivan alkaalta.

Välillä kulku menee vähän vetiseksi, ja eväät maistuvat tietysti taas!

Ei ole lämmintä, ei




Eväshetki on aina retken paras hetki!

Polku kiertää Rondan eteläportille, ja sinne saavutaan juuri sopivasti auringon piiloutuessa vuorten taakse ja illan alkaessa nopeasti viilentyä lähelle nollarajaa. Nyt ehtii enää vilkaista ulkoa päin hienoja linnoitusmuureja (1100-luku), arabialainen kylpylä 1200-luvulta ja useampikin hieno kivikirkko 1500-luvulta jäävät seuraavan retken tutustumiskohteeksi. Ei huvita ajaa kiharaista ja paikoin liukasta tietä alas pimeällä...




Taas on yhteenvedon paikka!

Tähdet: *****, loistava patikka jossa Rondan näkee aivan uudesta perspektiivistä tavallisen siltakävelyn lisäksi.


Vaikeus: ei pahoja jyrkänteitä, jos pysyy oikealla polulla... alussa jyrkähkö lasku 350 m, lopussa nousu on mukavan loiva. Sopii kaikille.


Eväät: kaupungissa on paljon ruokapaikkoja, maaseutukierroksella ei ole tarjolla ruokaa eikä vettä.


Varusteet: lenkkareillakin pärjää