Aurinkorannikon patikkablogi 13: Kotkat kuuntelevat

Tämä luonteeltaan leppoisa sunnuntaipatikka avaa hienoja näkymiä syksyyn valmistautuvaan Andalusiaan. Puoli vuotta kestänyt sateeton jakso on ainakin paikallisten asukkaitten toivon mukaan päättymässä, mutta yllättäen helteisellä vuorella sinnittelee edelleen kauniita kukintoja ja paljon kiinnostavaa nähtävää.

Tavoitteena ei ole tänään pukata hikeä vaan nauttia maisemista, ja niinpä retki alkaa liitämällä kaapelihissillä ylös 800 metrin korkeuteen Calamorro-vuorelle "kaapelivuori". 15 minuuttia kestävän matkan aikana taakse jäävät kauniit näkymät Benalmadenan kaupunkiin ja Välimerelle.

Calamorro-vuorella on hyvä tilaisuus hankkia kahvilasta retkievästä ja nauttia vaikka paikallinen lyhyt maitokahvi "Cortado". Cafe con leche ei kuulu aamiaisen jälkeen nautittaviin juomiin, paitsi turisteille.

Calamorro-vuorella järjestetään petolintujen ruokkimisnäytös kesäaikaan kahdesti päivässä klo 11 ja 16, talvisin kello 13. Kahlehditut petolinnut ovat kyllä aika surumielinen näky,

Paikalle saapuu myös pari hanhikorppikotkaa makupalan toivossa. Nämä majesteetilliset valtavan kokoiset petolinnut ovat yleinen näky Espanjan vuorilla, mutta harvoin ne tulevat kännykkäkameran kuvausetäisyydelle. Aikuisen kotkan siipien kärkiväli on 2.5 metriä ja se painaa yli 10 kg. Rondan laaksossa viime keväänä laskin niitä 20 samaan näkymään.

Matkaan! Polku alkaa kaapelihissiltä lintuhäkkien ohi oikealle.Alkuun on hyvä piipahtaa vuoren korkeimmalla kohdalla nauttimassa näkymistä, sitten noin 200 metriä takaisin ja käännös jyrkästi pohjoiseen päin laskeutuvaa polkua, jota ei yllättäen ole viitoitettu mitenkään. Mahdollisesti vuorelta pois johtaisi joku helpompikin reitti; tämä jyrkästi alas viettävä polku on vierivien irtokivien peittämä ja vaarallinen kulkea. Maisemat palkitsevat.

Lopulta saavutaan kuitenkin onnellisesti merkitylle patikkareitille "Ruta R-6", joka johtaa Kaapelivuorelta Fuengirolan puolella sijaitsevalle Antennivuorelle. Tätä reittiä seuraillaan reilun tunnin verran, Polku on tasainen ja helppokulkuinen, vasemmalle laaksoon aukeavat komeat näkymät Benalmadenaan ja Välimerelle.

Piikkiherne jaksaa kukkia kuivuudesta huolimatta. Benalmadena aukeaa taustalla.

Polku on helppokulkuinen, pientä nousua ja laskua, välillä tasaistakin

Korkeuserot ovat melkoisia, mutta pahoja huimauspaikkoja ei tälle reitille osu.

Kun polku alkaa nousta ylös kohti Antennivuorta, saavutaan risteyskohtaan "Ruta R-3", josta käännytään vasemmalle alas El Quejigal-rotkon rinnettä pitkin.

Kaikki kasvit eivät ole moksiskaan kuivuudesta; ilma on sakeana kukkivan rosmariinin tuoksusta, ja kauniita kaktuksia on pitkin rinnettä syksyisessä loistossaan.

Noin tunnin kestävän laskeutumisen jälkeen loppuu vuorten hiljainen satumaailma, ja retken päättää komean urbaani joskin meluisa näky, moottoritiesilta.

Sillan takana kulkee paikallistie, jota pitkin kulkee bussi Mijasista Benalmadenan kautta Torremolinosiin noin kerran tunnissa. Sitä odotellessa patikkadataa:

Helpohko alas rinnettä vievä kävely. Täysi yllätys, että noustuja kerroksia kertyi 59, niitä ei matkalla havainnut.

Paikoitellen polku on vaikeakulkuinen irtolohkareitten vuoksi, lenkkareilla pärjää mutta vaelluskengät suositeltavat.

Calamorro-vuoren jälkeen ei ole paikkoja mistä saisi ruokaa tai vettä. Siispä eväät ja ainakin 2 litraa vettä matkaan!

Patikan kesto 3 tuntia, vuorella kuluu helposti pari tuntia maisemia ihaillessa ja lintuja ihmetellessä.

Hissi kulkee kesäisin klo 10-20, talvella 11-17. Sesonkiaikaan kesällä kannattaa hankkia etukäteen nettiliput.