Aurinkorannikon patikkablogi 19: sähköpyörillä halki Andalusian

Pyöräilty 9.4. - 14.4.2018

Tällä retkellä patikointi vaihtuu sähköisiin maastopolkupyöriin, ja alkaa huima kuuden päivän mittainen kierros ympäri Sierra de las Nieves (lumiset vuoret) luonnonpuiston. Muutenkin ikimuistoiseen retkeen tuo oman haasteensa aivan poikkeuksellisen kylmä ja sateinen sää ollakseen sentään Andalusian huhtikuu!

Retkemme järjestäjänä toimii suomalainen sähköpyörämatkanjärjestäjä Happy eBikers, ja toimimme eräänlaisena koeryhmänä, miten hieman varttuneemmat pyöräilijät selviävät matkaan ja tekniikkaan liittyvistä haasteista.

Päivä 1. Casarabonela – Ronda n. 53 km, 1260 nousumetriä ja 1000 laskumetriä

Aamu valkenee koleana Casarabonelan kylässä, jonka kapeat kadut haastavat autoilijaa. Pienten eksymisten jälkeen löydämme kuitenkin tapaamiseen parkkipaikalle, jossa pyörämme odottavat varusteineen. Retkipakettiin kuuluvat sähkömaastopyörät, pyörälaukut sekä navigaattorit joihin  on ohjelmoitu kunkin retkipäivän reitti hotellille saakka. Pyörien ja navigaation tekniikkaa käydään läpi aamukahvilla  ennen kuin päästään aloittamaan kuuden päivän mittainen vaellus.

Nelihenkinen seurueemme matkaan lähdössä.

Casarabonelan kylä sijaitsee vehreiden laaksojen, hedelmätarhojen ja jylhien vuorten keskellä. Retkemme alkaa melko tiukalla nousulla ylös kukkulalle. Nousu sähkön avustamana sujuu kuitenkin helposti sen jälkeen, kun viimeinenkin pyöräilijä huomaa kytkeä ajokkiinsa sähköt päälle. Oliivilehtojen keskellä pyöräillään mäkiä ylös ja alas El Burgon kylään, missä tapahtuikin retkikunnan ensimmäinen hajaantuminen - tämän jälkeen sovittiin entistä tiukemmin, että risteyksistä ei kuljeta ohi ilman kaikkien neljän paikallaoloa. Navigaattori on mukana vain kahdessa pyörässä.

Tauko pidetään El Burgon ravintola Restaurante Casa Pepessä. Akuissa näyttää olevan riittävästi virtaa loppupäivää varten joten niitä ei ladata; tämä osoittautuu arviointivirheeksi retkeen painavimman kuljetuksen osalta.

Pyörille löytyy aina suojainen taukopaikka ja latauspiste jos sellaista ymmärtää pyytää.

El Burgosta lähdettäessä tullaan Sierra de las Nievesin luonnonpuistoon. Matka jatkuu ylös hyvää leveää asfalttitietä. Jyrkässä ja pitkässä nousussa akku alkaa kulua huolestuttavaa vauhtia... Mirador del Guarda Forestalin näköalapaikalla on näyttäviä kalliomuodostelmia sekä jonkinlainen metsänvartijapysti.

.
Matka jatkuu vielä 10 km ylämäkeen ennen kuin saavutaan Puerto del Vientoon (suom. tuulen satama) 1061 m korkeuteen.  Keli alkaa muuttua nousun myötä karskimmaksi, ja 1000 metrin kohdalla hyinen tuuli tuo mukanaan kookkaita ja kivuliaita rakeita. Onneksi on kypärät ja suojalasit kasvoilla! Aivan lakikorkeudessa sattuu sitten se mikä oli pelättävissäkin, akkuni simahtaa nollille. Onneksi lähes koko loppumatka on laskettelua Rondaan saakka - pienetkin nousut ovat raskaalla sähkömaasturilla tukalia.

Ronda on varmaan kuuluisin Andalusian valkoisista kylistä (pueblos blancos), 120 m syvä el Tajo -rotko ja rotkon ylittävä 1700- luvulla rakennettu silta antavat kaupungille dramaattisen ilmeen.  Tästä kuitenkin enemmän aikaisemmassa blogissa - nyt tyydytään ihailemaan hetki siltaa hyisen viileässä illassa, ja illallisen jälkeen alkaa valmistautuminen seuraavaan retkipäivään, joka uhkaa olla kostea ja kylmä.

Rondan silta ilahduttaa silmää joka visiitillä.

Päivä 2. Ronda – Ubrique n. 55 km, 520 nousumetriä ja 930 laskumetriä

 Hotellihuoneen kylppäriin eksynyt torakka on tuonut yöpymiseen hieman draaman kaarta, eikä koleana valkeneva aamu ala ihan virkeimmissä merkeissä. Aamiainen on tyypillinen espanjalainen ja sisältää lähinnä maitokahvia sekä leipää ja marmeladia - näillä eväillä sitten matkaan. Rondasta lasketellaan pitkää alamäkeä pitkin välillä hieman hirvittävää vauhtia kunnes päästään Grazaleman luonnonpuiston puolelle. Sään pysyessä vielä poutaisena ehtii ihailla tien vieressä kuorittuja korkkipuumetsiä.

Oikealla vuorenrinteessä siintää Andalusian valkoisista kylistä Grazalema. Nyt sadepilvet kuitenkin ajelevat uhkaavasti päälle ja pyöräilijöidenkin voimat alkavat hiipua, joten päädytään lataamaan sekä pyörät että polkijat ravintola Ruralissa. Henkilökunta on todella innostunut sähköpyöristä ja juoksee etsimään niille latauspistettä. Neljän sähköpisteen jakaja osoittautuu hyväksi matkavarusteeksi. Aikamme kuluksi laskemme, että akun lataaminen täyteen maksaa sähköä noin 20 sentin edestä.

Grazalema. Sadetta ei voi enää väistää...

Lomalla on tunnetusti hyvä ladata akkuja!

Baarissa vallitsee mukava paikallinen tunnelma.

Huoltotauolla tapahtuu väistämätön - alkaa kylmä rankkasade, joka sitten kasteleekin koko loppupäivän. Saavutaan uneliaaseen Villaluenga del Rosarion kylään, jossa tehdään maailmalla palkittuja Queso Payoyo –juustoja. Sateessa ei kuitenkaan huvita pysähtyä juustoja maistelemaan, vaan lasketellaan alas 8 km kiharaista tietä Ubriqueen - jälleen yksi Andalusian yhdeksästätoista
valkoisesta kylästä, kuuluisa nahkatuotteistaan. Nyt ei kuitenkaan tutustuta kylään, kun on kova paine saada kuiviksi retkivarusteet varsin retkeilymajatyyppisissä olosuhteissa!

Saakohan nämä kaikki kuivamaan huomiseksi...

Päivä 3. Ubrique – Benarraba n. 56 km, 1300 nousumetriä ja 1100 laskumetriä

Aamun alkajaisiksi pyöräillään parisataa nousumetriä mäen päälle ja rullaillaan Sierra de Grazalenan luonnonpuiston viertä.

 

Korkkipuut ovat taas näyttäviä.

Saadaan viileähkö mutta miellyttävä retkipäivä. Kauniit korkkimetsät reunustavat tietä. Nähdään myös yhden pyöräilijän hurja kuperkeikka, kun painava pyörä eksyy tien poskeen ja kaatuu aiheuttaen pyöräilijän kierimisen alas ruohikkoista rinnettä, pää metrin päähän isosta kivestä ja piikkilanka-aidasta. Jossain kohdassa moinen vahinko olisi ollut kohtalokas, mutta nyt selvittiin parilla naarmulla ja säikähdyksellä. Tarkkana pitää olla.

Kuperkeikan siivittämänä vauhti kiihtyy, ja syystä tai toisesta kärkipyörän navigaattori lakkaa toimimasta. Niinpä opastettu risteys El Colmenarin kylään jää kahdelta ensimmäiseltä pyörältä havaitsematta kun taas kaksi viimeistä kääntyy merkitylle reitille. Harhautumisesta selvitään kuitenkin pienin harmein, lounasta syödään ja akkuja ladataan eri kylissä, ja illaksi saavutaan jälleen hienolla loppulaskulla Benarraban kylään, jonka hotelli yllättää hiemolla sijainnillaan, kauniilla huoneilla ja erinomaisella illallisella. Huoneen terassilta kelpaa ihailla todella näyttävää näkyä kohti huomista retkeä.

Päivä 4. Benarraba – Juzcar n. 34 km, 1200 nousumetriä ja 1100 laskumetriä

Lyhyempi pyöräilypäivä kuin aikaisemmat, mutta tasaisia kohtia ei matkalle osu - koko ajan ollaan menossa mäkeä ylös tai alas. Benarraban aamu valkenee miellyttävänä ja puolipilvisenä, mutta iltapäivästä alkaen on jälleen luvattu rankkaa sadetta joten aamiainen syödään ja matkaan lähdetään mahdollisimman varhain. Alkajaisiksi lasketaan muutama kilometri alas joen rantaan pikkutietä pitkin, paikoin tiukkaa alamäkeä. Jarrulevyt alkavat hehkua punaisina ja tulikuumina. Jarruja jäähdytellään vähän väliä ja ihaillaan komeaa maisemaa.

Maisemaa kelpaa ihailla samalla kun antaa jarrujen vähän jäähtyä.

Reitti nousee ja laskee kauniissa maisemissa jyrkkiä mäkiä pitkin. Sateisen kesän tiimoilta joissa on runsaasti vettä, jota valuu paikoin tiellekin. Paras nostaa välillä kengät ylös jos haluaa selvitä kuivin jaloin!

Toivottavasti tässä ei ole kovasti vettä eikä pohjalla syviä kuoppia...

Pikku hiljaa sateen alkaessa ripotella näkyykin jo päivän maali, sininen kylä Juzcar.

Yksi Andalusian valkoisista kylistä onkin nykyään sininen.

Sony Picture maalautti 2011 kaikki kylän talot sinisiksi mainostaakseen Smurffit –elokuvaa. Tarkoitus oli maalata talot takaisin valkoisiksi, mutta kyläläiset huomasivat Smurffikylän maineen tuovan turisteja ja päättivät pitää talot sinisinä. Näyn estetiikasta voi olla montaa mieltä, mutta mielenkiintoinen näky kylä todellakin on. Smurffiteema on tietysti vahvasti esillä kaikkialla.

Pyörästäni loppuu tällä kertaa virta Smurffipatsaan kohdalla noin 200 metriä ennen hotellia. Taluttamiseksi menee viimeinen ylämäki...

Teretuloa smurffilaan!

Vähän psykedeelistä, kyllä

Lounaaksi-smurffilettuja!

Hotellimme Bandolerosin omistajakokki on hankkinut kannuksensa Lontoon fine dining –ravintoloissa, hänen erikoisosaamistaan ovat kuulemma liha-ateriat ja jälkiruuat. Tihentyvässä sateessa jokin menee kuitenkin tänä iltana kommunikaatiossa pieleen, ja isäntäväki suhtautuu kumman nihkeästi märkiin pyörävieraisiinsa. Alkaneen myrskyn tiimoilta kylästä katkeavat ensin sähköt ja sittemmin myös kännykkäyhteys, ulkomaailmaan joten odotuksiin nähden vaatimaton illallinen syödään otsalamppujen valossa.

Mitähän lautasella mahtaa olla...

Päivä 5. Juzcar – Tolox n. 56 km, 1450 nousumetriä ja 1780 laskumetriä

Etukäteen ajateltuna raskain pyöräilypäivä Sierra de las Nieves-luonnonpuiston halki valkenee, tai oikeastaan ei valkene, rankan sateen huuhtomana. Aamiaisella päivän suunnitelma hahmottuu: ei ole daameille sopiva pyöräilypäivä, vaan pyydämme matkanjärjestäjän hakemaan leidit pakettiautolla pyörineen suoraan seuraavaan kohteeseen. Miehet lähdemme nousemaan sateisia rinteitä kohti Nievesin puistoa. Bonuksena järjestelystä on ainakin se, että saamme matkaan täyteen ladatut vara-akut toisista pyöristä.

Smurffikylä kastuu taas kunnolla.

Toisessa tilanteessa matkalta olisi saanut upeita kuvia kauniista jylhistä rinteistä. Nyt käy kuitenkin niin, että vesisade taukoaa vain hetkeksi - nimittäin kun alkaa sataa lunta.

Kiva lumisade Andalusian huhtikuussa.

Jäätäväksi kylmenneen ilman seurauksena pyöräily alkaa olla viluista hommaa, etenkin kädet kohmettuvat ja iPhone sammahtaa kuten niille kylmässä tuppaa käymään. Kuvaaminen siis jää. Pakko pysähtyä 10-15 minuutin välein heiluttelemaan sormiin vähän tuntoa takaisin.

Ei tämä silti ihan kurjaa ole - edessä on tolkuttoman pitkä alamäki kapeaa ja kivistä polkua pitkin, oikealla välillä satojen metrien pudotus alas, polulla valuva vesi estää kunnollisen näkyvyyden polun uriin ja kiviin. Homma alkaa tuntua aika vaaralliselta, mutta oikeastaan samalla hauskalta ja haastavalta varsinkin kun päästään taas lämpöasteiden puolelle. Adrenaliiniakin virtaa sen verran suonissa, että veri alkaa taas kiertää, ja Toloxin kylään saapuminen sateen pikku hiljaa tauotessa on oikeastaan hienoinen pettymys. Tätä tietä olisi lasketellut pidempäänkin!

Loppupäivä menee sitten lämpimässä suihkussa ja varusteita kuivatellessa, retkiväsymystä alkaa selvästi olla ilmassa.

Päivä 6. Tolox - Casarabonela 22 km, 650 nousumetriä ja 530 laskumetriä 

Uusi päivä kaiken muuttaa voi. Viimeiselle retkipäivälle sää on täysin muuttunut, aurinko paistaa lämpimästi heti aamusta alkaen ja tunnelma alkaa taas kohota. Edessä on rauhallinen retkipäivä ja aikaa on pitää runsaasti taukoja maisemia ihaillen. Noustaan viini- ja oliivilehdojen keskellä kulkevaa pientä polkua ylös, nyt kelpaa ihailla lumen eilen vuoraamaa Nieves-vuoristoa. Maisema tuo jossain määrin mieleen Himalajan.

Tuolla ylhäällä oltiin eilen!

Kahvitauko pidetään (jälleen) kauniissa Alozainan kylässä.

Vuorossa onkin enää poseerausta maalaismaisemissa.

Iltapäivällä saavutaan takaisin lähtöpisteeseen Casarabonelaan, jossa luovutetaan varusteet ja siirrytään autokyytiin vähän haikein mielin.

Haasteita lähdettiin hakemaan, ja niitä saatiinkin sopivassa määrin! Ikimuistoinen reissu. Hyvin kuitenkin pärjäsimme, joskin kauniissa säässä matka olisi toki ollut helpompi. Tällaista matkaa voi suositella kenelle hyvänsä maastopyöräseikkailusta kiinnostuneelle. Pyörät toimivat koko matkan hyvin, joskin naisten toivelistalla olisivat olleet hieman matalarunkoisemmat ja helpommin käsiteltävät kulkupelit.

Ei jää viimeiseksi sähkömaastopyöräretkeksi!